Mulla oli viikon kestävä hirveä jyskyttävä päänsärky, joka huipentui oksentamiseen viime perjantaina. Oksensin valehtelematta kahden viikon sapuskat ulos. Olimme juuri lapsen kanssa syöneet porkkanaa, joten niitä porkkananpalojakin oli ihan mielenkiintoista pestä vessan lattialta. :(
Olin naperon kanssa kotona tuon päivän ja iltaa kohden päänsärky vaan kiihtyi, ajattelin että olisikohan tämä nyt taas migreeniä, en ole siitä kärsinyt sitten 2010, sen jälkeen kun jätin pillerit pois.
Odottelin miestä kotiin perjantaina ja kun ei häntä alkanut kuulumaan, soitin ja en saanut itkultani sanottua muutakuin että oksettaa ja hän tuli pian kotiin. Kun näin hänet, juoksin vessaan ja en ihan ehtinyt, lattialle tuli :(
Sain onneksi pidäteltyä niin kauan kun mies saapui, sillä napero olisi kuitenkin ollut kyttäämässä vieressä, mitä äiti oikein tekee..
Oli kiva varmaan miehen tulla kotiin kun saman tien yrjö lentää.
Kystaa juili saman aikaisesti aika pahasti ja laitoinkin miehen kehotuksesta gynelle viestiä, voisiko paha olo johtua kystasta.
Lääkäri oli sitä mieltä, että kyseessä olisi migreeni ja siihen tulokseen olen nyt itsekin tullut. Olo helpotti noin vuorokauden kuluttua oksentamisesta.
Olen miettinyt sitä ultraan menemistä. Olen sitä mieltä, että en (ehkä) mene ultraan nyt ollenkaan ensi kierron alettua, vaan vasta toukokuussa. On ollut ihan helpottavaa olla ajattelemassa koko raskautumisasiaa ja antaa pään levätä.
Olin tuntevinani ovisoireita muutama päivä sitten, nyt on menossa kp 17 ja mietin, voisinko ovuloida kaikesta huolimatta? ainakin hyödynsimme nuo tuntemukset ja täytyy sanoa, että on kyllä pää niin levossa koko raskautumistoiveen suhteen, että meinasin eilen unohtaa ottaa Primolutinkin! En ikinä unohda ottaa mitään lääkettä, en koskaan unohtanut edes E-pilleriä, vaikka käytin niitä useita vuosia!
Kun oksensin perjantaina, päätin tietoisesti jättää ottamatta Metforminin illalla, sillä mahassa oli niin ikävä tunne vielä tuon jälkeenkin.
Meillä on kotopuolessa muutama asia, jotka aiheuttavat kamalasti stressiä ja senkin takia tämä koko "vauva, heti meille nyt"-projekti on jäänyt hieman taka-alalle. Nämä stressin aiheuttajat ovatkin yksi syy, miksi en sen ultrankaan kanssa (ehkä) kiirehdi, vaan annan ajan kulua toukokuuhun.
Onneksi on valoisaa ja aurinko paistaa, ei tätä kaikkea ehkä muuten niin huolettomasti jaksaisikaan!
Muistakaa rakkaat lukijat, elää jokainen päivä rakastaen ja kunnioittaen kanssaihmisiänne, sillä...
1 kommentti:
Voimia <3
Halusin vaan sanoa noin.
Lähetä kommentti