torstai 4. kesäkuuta 2015

Kuulumisia

Eipä ole ollut mitään kerrottavaa, niin kirjoittelu on jäänyt. Vaikka en mä tiedä, onko mulla yleensäkään mitään kerrottavaa.

Kävin pääsykokeissa, saa nähdä. Olo on fifty-sixty, yhtään en osaa sanoa tuleeko musta yliopisto-opiskelija vai ei.

Mitään vauvantekojuttuja en ole ajatellut, paitsi nyt kun avasin tämän blogin.
Olen kovasti seuraillut muiden blogeja ja muutama sellainen on, mihin ihan oikeasti, aidosti, täydestä sydämestäni toivoisin plussaa ja tervettä raskautta, toinen on Toiveena vauva- blogi ja toinen Pienelle paikka vapaana - blogi - näitä kahta blogia on tullut erityisen paljon seurattua ja oltua hengessä mukana. Vaikka hoitomuodot ovat kovin erilaiset kuin itsellä ja kummassakin toivotaan sitä ensimmäistä (ja ainoaa?) lasta, niin silti elän niin vahvasti hengessä mukana.

Omaa sekundäärilapsettomuutta en ole ajatellut tosiaan lainkaan, en ole tikutellut, en miettinyt asiaa, en kytännyt päiviä. Sen verran olen perillä päivistä, että nyt on jälleen kierto siinä vaiheessa, että pari Primolutia vielä ja sitten on tämä kierto lopussa. Vieläkään ei tunnu siltä, että haluaisin jatkaa hoitoja. Puistattaa koko ajatuskin! Kuinka ihanaa on nauttia kesästä ja lapseni ilosta kun on kaikkea mukavaa tekemistä. Lisäksi puutarhan hoitaminen on vienyt pääsykokeisiin lukemisen ohella niin paljon aikaa, etten ole ehtinyt märehtimään .
Jos haluaisimme käyttää kolmannen inssin vielä ennen kesäsulkua, niin se olisi sitten aika pian- muutaman viikon sisällä. En jaksa, en halua!

Taidanpa oikaista hetkeksi sohvalle, ollaan oltu aamupäivä taas puutarhanhoidollisissa hommissa ja kovasti ramaisee!

2 kommenttia:

Toiveena vauva. kirjoitti...

Ihana kun elät hengessä mukana ! <3

Jos tuntuu ettei jaksa eikä huvita mitään hoitoja niin sit pitää vain niin pitkää taukoa kun siltä tuntuu ! :) Toivon, että jos ei meillä tärppää tässä kierrossa, että pystyis itekki nauttimaan täysillä kesästä ja unohtaa ihan täysin hoidot edes hetkeksi.

Keksi kirjoitti...

Voi kiitos ihanista sanoistasi <3 Lämmitti sydäntä. Mahtavaa, että pystyt nauttimaan elämästäsi ja ihan vapaaehtoisesti jättämään hoidot välillä taka-alalle :)