perjantai 25. syyskuuta 2015
ei vieläkään meidän vuoro
istun negatiivisen testin vierellä. Miten tuttu näky?! Tästä saisi oikeasti jo jonkun maailman pitkästyttävimmän elokuvan, "Nainen ja yksi viiva". Miten jumalauta tämä on edes mahdollista? Eikö kaikkien todennäköisyyksien mukaan kerran synnyttänyt nainen, joka on tullut raskaaksi aikaisemmin saman partnerin kanssa, tule raskaaksi uudelleen neljässä vuodessa? Keskenmenosta on huomenna 2 vuotta, eikä ole ollut kiinnittymisyritystäkään sen jälkeen. Mä olen niin lähellä luovuttaa. naapurin ketjupolttajaanorektikkoperhe saa tällä välin kolmannenkin lapsensa. Pitääkö alkas itsekin polttamaan, lisäisikö hedelmällisyyttä? Vittu, en vaan jaksa!!!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Mä oon miettiny samaa, pitäskö alkaa polttaa ja käyttää huumeita jos se parantais hedelmällisyyttä ! -.-
Mä oon nii pahoillani, olin jo melkein varma sun oireiden perusteella että nyt tärppää ! :(
Halit sinne <3
Voi vee. Elämä on maailman epäoikeudenmukaisinta, ei täällä jaella onnea ansaitsemisen kannalta eikä ikävää kompensoida. Ryve nyt huolella vähän aikaa, vihakin on tarpeen. Ja sitten... uuteen yritykseen taas, jos siltä tuntuu. Sitten kun haluaa luovuttaa - sen kyllä tietää.
Halaus <3
Voi että :( surulliseksi vetää. Olen tosi pahoillani. Ja ihan samaa miettiny. Miks elää hyvää ja terveellistä elämää kun juopot narkit raskautuu kerta toisensa jälkeen kun edelliset lapset on huostaan otettuja. Näiden tarkoitusta en jaksa koskaan ymmärtää. Tuskin mitään tarkoitusta onkaan.. life sucks ja siinä se :( Tympii ja tuntuu todella väärälle. Paljon jaksuja!!
Sympatiat on täysin puolellasi. Tuttavat ovat kolmannella kierroksella kun itse junnaan tässä tokassa. Viikon päästä olis tiedossa 5-vee synttärit. Kauhistuttaa jo ajatus siitä että kuinka moni siellä nyt on taas maha pystyssä ja vertailevat raskauksiaan. Elämä ei ole oikeudenmukaista todellakaan mutta näillä se on vaan mentävä eteenpäin.
Löysin tänään sun blogin googlettamalla sekundäärinen lapsettomuus. Heti osui ja upposi kirjoitustyyli ja sisältö toki myös. Meillä on kohta 3-vee esikoinen, toista yritetty reilun vuoden. Kumpikin tutkittu yksityispuolella, ei löytynyt mitään. Letrotzolia syön toista kiertoa miedoimmalla annoksella. Kummastuttaa, että mikä on kun ei tärppää. Tänään sain kuulla, että paras ystävä odottaa toista ja toinen ystävä sai tänään toisen, joten nämä asiat pyörineet kovasti mielessä. Avauduinpa nyt vaan. Jatkan mielenkiinnolla blogisi lukemista. Jaksamista!!!
Olen pahoillani, ettei tärppännyt :( Jaksamisia <3
Täällä myöskin yksi liittyy joukkoon tummaan, katkeruuden ja vihan ja itkun ja surun ja kaiken epätoivon keskeltä. Me saatiin vuoden täysin tuloksettoman yrityksen jälkeen palkinnoksi keskenmeno vk6, heti uutta yritystä perään ja siitä myös keskenmeno tosin jo ennen kuin ehdin testiäkään tehdä (samat oireet ja kivut ja tiesin kyllä olleeni raskaana). Nyt on takki taas niin tyhjä, ettei päähän mahdu mitään, kaverin laskettu aika senkun lähestyy ja vittu kaikkialla mahoja kasvaa. Itseä itkettää ja surettaa niin, että ei pysty esikoiseltakaan välillä piilottamaan ja sitten surettaa vielä enemmän, kun toinen ihmettelee miksi äiti itkee. Koska tää helvetti loppuu ja saadaanko me (kaikki onnettomat) enää koskaan onnistua? Onko täällä joku joka haluaisi vaihtaa sähköposteja ja ehkä tekstiviestejä kaiken kurjuuden keskellä?
Lähetä kommentti