mä tarvin lobotomian. Tai joku muu keino, millä saa mut ajattelemaan ei niin mitään. Olen täysin toimintakyvytön. Pelkään, jännitän, en uskalla edes hymyillä. Olen kuvaannollisesti paskat housussa kaiken aikaa. Ruoka ei maistu ja kaikki on kuin ilmaa. Ainoat ajatukseni kohdistuvat vatsaani, onko siellä mitään. Perjantaina, 13.pvä on ultra. Miten sattuikin noin paska päivä. Toisaalta, mieheni on syntynyt perjantai 13. joten hyvä onni jatkukoon.
Isänpäivän iltana oksensin. Oksensin kaiken syömäni ja sain jälleen kerran rajut verenpurkaumat silmieni ympärille. Sen jälkeen en ole oksentanut. Rintoja ei enää arista, eikä hiukset rasvoitu. Eilen illalla alkoivat jälleen menkkajuilinnat ja se johtaa säännölliseen vessapaperin kyttäämiseen.
Alaselkääkin muka kivistää.
Rakas Jumala, anna ultrassa kaiken olla hyvin. Anna tämän raskauden jatkua ja anna meille syntyä pieni, terve, elävä perheenlisä ensi kesänä.
Ei olisi liikaa vaadittu?
Tänään rv 7+0
4 kommenttia:
Tuttuja tunteita... Viime viikolla tein cb:n digin 3+, olin oikein onnellinen. Kkm kokeneena ajattelin tänään testata (7+0) uudestaan, että lukema on varmasti sama. No, eipä ollut vaan 2-3. Siinä meni ne toiveet raskauden jatkumisesta. Mutta kyllä sulla on varmasti kaikki hyvin ja saat iloisia uutisia perjantaina!
Ei kannata tehdä noita CB enää noilla viikoilla sen jälkeen kun on saanut 3+ testiin. Kun hcg on tarpeeksi korkealla, ja rv 7 se on, ne alkaa näyttämään väärin ja liian vähän. Myös tavallisten tikkutestien kohdalla sama homma. Voivat näyttää haleampaa viivaa korkeammilla hgc-arvoilla. Eli ei mitään hätää tuon takia.
Keskenmenon jälkeen koko raskaus on hirveää stressiä, itsellä on helpottanut vasta rv 24+ kun tietää että jotain voidaan jo yrittää tehdä jos vauva lähtisi syntymään ennen aikojaan. Minua on auttanut ultrassa ramppaaminen alkuvaiheessa tosi tiheästikin, myöhemmin kotidoppler
Kuulostaa kamalalta. Ja tutulta. Lobotomiaa joskus itsekin kaipailin.
Toivotan onnea perjantaille! 13. päivä on oikeasti hyvä päivä :) (minunkin synttärini, hih)
Toivottavasti perjantai 13. päivä onkin teille onnenpäivä! <3 Tsemppiä, toivon niiiin kovasti, että saatte tänään hyviä uutisia! <3
(En ole tainnut kesän jälkeen kommentoida. Olen käynyt lukemassa, mutta olen tuntenut syyllisyyttä omasta tilasta enkä ole uskaltanut jättää edes merkkiä. Meidän kymmenes "toisen kierroksen" lapsettomuushoito onnistui (alkukesällä tehtiin pitkän kaavan IVF) ja olen nyt raskaana. Nyt uskallan jo edes vähän rentoutua, mutta rakenneultraan saakka olin ihan hysteerinen ja varma siitä, ettei tätä vauvaa kotiin saada. Keskenmenot ja lapsettomuus jättää jälkensä... Anteeksi, jos tästä tulee kurja olo. Ymmärrän sen kyllä paremmin kuin hyvin... <3)
Lähetä kommentti