vittu mikä päivä! aamusta saakka vituttanut kaikki.
anoppi vituttaa, kun se on niin kiltti kaikille, vaikka oikeasti sen ei edes tarvis olla. Ihmiset käyttää sitä hyväksi. En ala nyt kummemmin ruotimaan, pitkä juttu ja liittyy ihmissuhdekiemuroihin, huoltajuusasioihin ja vanhempien riitelyyn..
Mies vituttaa kun se on niin hyvä kaikessa. Jos se olisi se, kenessä on sekundamahous, niin meillä olisi jo toinen lapsi, koska hän vaan aina onnistuu kaikessa, mä en missään.
Pikkujoulutkin oli ja meni. Kurkkua kuristi, porukka humaltui ja minä katsoin vierestä. Olin kuski, vaikka itse halusin niin, silti olisi tehnyt mieli kietaista se perkeleen vodkapullo huiviin ykkösellä. En ottanut mitään, jos olisin ottamut, olisin juonut itseni tajuttomaksi ja itkenyt kohtaloani.
Pikkujouluissa kuulin, että Martta ei päässyt, kun Marttahan on raskaana ja hänellä oli niin kova migreeni, että hän kuulemma joutuu ihan lattialla makaamaan. No voi vittu, että ihan lattialla! On saatana sentään raskaana!
En saa edes itkettyä, vaikka haluaisin. Kaikki vaan pakkautuu ja paha olo pahenee entisestään. Tuntuu, että kuristun.
3 kommenttia:
Halaus :(!! Niiiin pirun tuttua. Nii tuttua. Mustakin tuntuu välillä juuri tolle. Meilläkin mies on hyvä, upea vaativa ammatti ja ura..ja harrastukset ja kädentaidot ja mikä tahansa mihin ryhtyy onnistuu. Siskonsa on syntynyt kultalusikka suussa, saanut lapset tuosta vaan. Mä kompuroin sen sijaan just kaikkeen, en enää osaa edes olla sellanen hymyilevä aurinlo vaan tuntuu että musta on kaiken tän paskan keskellä kasvanu näivettynyt pessimisti.
Mikä lie tarkoitus kaikella. Sen kun tietäis. Suurin halaus. Et ole yksin. <3. Mulla ei ole kauniita kannustavia sanoja eikä ajatusta "kyllä se siitä " koska itsekään en tiedä kuinka tästä pääsis siihen "no, kyl tää tästä "-tilaan. Mutta tiedä että kuljet ajatuksissa.
Nimimerkillä tätä samaa pskaa takana 8 vuotta. Piste on pian pantava.
Voi paska. Itse olen oppinut niin, että välillä tuntuu tuolta (joskus tuntui koko ajan, enää ei kovinkaan usein) ja se pitää vain hyväksyä. Ottaa ne tunteet ja vitutukset, rypeä siinä, jopa hellitellä niitä. Mutta samalla uskoa, että tunne menee pois. Sen on mentävä. Ja vaikka tunne on totta, sen sisältö ei ole. Kaikki ei ole paskaa, en ole epäonnistunut kaikessa, kaikki muut eivät onnistu kaikessa jne.
Ajatuksia lähetän sinne! Eteenpäin! Koska pakko.
<3
Voi Maisa <3
Uskalsin nyt vasta tulla kurkkaamaan blogiin. Kaikki raskaus aiheiset jutut on mun mielenterveyden takia piilotettu miehen toimesta.
Ja vaikka kuinka katkera raskaana oleville olenkaan niin tämän ei olisi kyllä sulle kuulunut tapahtua :( <3 Oon niin pahoillani, ei löydy sanoja! Mietityttää vaan että miksi aina samoille osuu kaikki paska?? :(
Mulla on sama homma edelleen. En oo kertaakaan itkeny sillee kunnolla, pitkään ja hartaasti keskenmenon takia vaikka rinnassa on sellanen möykky minkä haluis itkee pois :(
Toi kuristumisen tunne on kans niin tuttu. Mä kuljen päivät pitkät just niin että tuntuu että joku kuristais täydellä voimalla kurkusta ihan koko ajan. Ainoa hyvä aika on yöt kun saa lääkkeiden ansiosta nukkua :/
Lähetän tiukan halauksen sinne <3
Lähetä kommentti