ei vieläkään meidän vuoro

istun negatiivisen testin vierellä. Miten tuttu näky?! Tästä saisi oikeasti jo jonkun maailman pitkästyttävimmän elokuvan, "Nainen ja yksi viiva". Miten jumalauta tämä on edes mahdollista? Eikö kaikkien todennäköisyyksien mukaan kerran synnyttänyt nainen, joka on tullut raskaaksi aikaisemmin saman partnerin kanssa, tule raskaaksi uudelleen neljässä vuodessa? Keskenmenosta on huomenna 2 vuotta, eikä ole ollut kiinnittymisyritystäkään sen jälkeen. Mä olen niin lähellä luovuttaa. naapurin ketjupolttajaanorektikkoperhe saa tällä välin kolmannenkin lapsensa. Pitääkö alkas itsekin polttamaan, lisäisikö hedelmällisyyttä? Vittu, en vaan jaksa!!!!

Dpo 11, Pregnylistä 12 päivää

Muutama onkin jo käynyt kyselemässä kuulumisia. Mitään kerrottavaa ei ole.

Oireita on vaikka kuinka, testi kirkuva nega.

Olen testannut ja 9 päivää Pregnylistä se vielä näkyi testissä. Sen jälkeen onkin ollut hyvin valkoinen testi.

Oireita on seuraavasti: menkkajomoja ollut pitkään, välillä kovempia, välillä miedompia.
Olen oksentanut, jopa niin rajusti että sain silmieni alle verenpurkaumat.
Ruoka ei oikein maistu, mahassa on inhottava ylävatsapaine, mutta kaupassa alkoi yhtäkkiä tehdä mieli maksamakkaraa ja suolakurkkua.
Kylmä on koko ajan, eilen illallakin niin kylmä, että tärisin.
Yöt menevät valvoessa, en saa unta. Viimeyönä heräsin yhtäkkiä kauheaan (anteeksi jo etukäteen) vatsakipuun ja siihen, että meinasin kakata sänkyyn. En muista, koska olisin viimeksi herännyt yölliseen ulostustarpeeseen! Vatsakipu jatkuu aina vaan, on todella kovaa. Ei siis mitään tavan menkkavatsakipua vaan oikeaa vatsasärkyä, rajua sellaista.
Mietin jo sellaistakin, että onko nyt jotain vatsatautia liikkeellä?

Olen testannut pregchekin ovistesteillä, tänään viiva vahvempi kuin eilen, mutta raskaustesti negaa.
nuo raskaustestit ovat jotain peeaskoja, mitä olen tilannut tukkupakkauksen Ebaystä, mutta kyllä ne plussaa näyttävät jos on aiheellista, on huomattu Pregnylin pistämisen jälkeen.

Että menkkoja odotellessa.

PS. soitin eilen apteekkiinkin ja varasin seuraavan kierron lääkkeet sinne valmiiksi.
pps. ja ne raskausuutiset.. miehen sisarukselle on tulossa vauva, on kolmannella kuulla. voitte uskoa, ettei pahemmin ilostuta?

Jos ajattelen hyvää, niin koenko hyvää?

Olen pyrkinyt olemaan positiivinen. Ajattelen koko ajan olevani raskaana, vaikka pieni perkele nostaa päätään koko ajan ja tunkee ajatuksen loppuun lauseen, "mutta en kumminkaan ole".
Olen jutellut vatsassani kasvavalle alkiolle, kertonut, kuinka me isin kanssa häntä jo kovasti odotetaan.
Olen luonut positiivisia ajatuksia vatsaani, kertonut alkiolle, että kasva ihan rauhassa ja vahvistu, että sinusta tulee perheeseemme neljäs jäsen. Sen jälkeen en toivomalla toivo enää lisää lapsia, tämä lapsi on meidän viimeinen.

Olen seurannut Pregnylin poistumista kehosta. Ensimmäisen halpatestin tein 5 päivää Pregnylistä, oli ihan selkeä punainen viiva, sen jälkeen viiva on haalistunut kovalla vauhdilla, tänään on 7 päivää pistoksesta, enkä näe testissä oikeastaan enää mitään. Pientä tummumaa kohdalla, jossa toinen viiva on. Viiva on kuitenkin vahvempi kuin mitä edellisellä kerralla, kun Pregnyliä käytin. Kyllä, säästän testit, niinkuin niin moni muukin. En lähde sille linjalle, että kertoisin, miten testi on vahingossa jäänyt kaappiin, minulla ei kusiset tikut jää kaappiin vahingossa.

Sokerittomuuteni- näkyvän sokerin käyttämättömyyteni on jatkunut kolmisen viikkoa. Ei tee edes mieli. Sille linjalle en lähde, että kyyläisin kaikki tuoteselosteet sokerin pelossa, mutta se, että karkit, pullat, myslit jne missä on sokeria, ovat jääneet pois ja mielestäni ihoni on parempi, puhumattakaan yleisestä olotilasta.

Mulla on nyt sellaisia menkkamaisia jomotuksia, mitä tulee aina noin viikko ennen menkkojen alkua. Mä haluan uskoa, että nämä jomotukset ovat jotain muuta.

En halua alkaa piikittämään itseäni, toivon niin kovasti että olisin raskaana.

folliultra ja muita kuulumisia

Hei pitkästä aikaa :)

Taukoa on pidetty tästä kirjoittelusta, niinkuin koko lapsettomuusasiastakin. Kesä on mennyt hujauksessa ja en ole märehtinyt koko vauvan tekemistä ollenkaan. Kesätauko oli siis nimensä mukainen.

Tänään olin folliultrassa sairaalassa, sillä otin hoitajan määräyksen mukaisesti Letrozolit kp 3-7 annostuksella 1+2+1+2+1 ja tänään kp 11 kävin tsekkaamassa, tapahtuuko tuolla mitään. Kyllä tiesin, että tapahtuu, kyllähän sen tuntee. Oikealla kasvoi isompi folli, olisko ollut 16mm ja vasemmalla hieman pienempi, kokoa en muista. On kuulemma aikasta harvinaista, että letroilla kasvaa edes kahta follia. On tainnut kesätauko tehdä tehtävänsä senkin suhteen, että vastetta tulee.

No, torstaina pistän Pregnylin ja lääkärin määräyksestä keskiviikkona ja perjantaina yhdyntä ;) lauantainakin kuulemma saa, jos jaksaa :D

Painoa on tullut kesätauon aikana jonkin verran, mutta niin, ettei olla yli sallitun BMI:n. Labrat kävin ottamassa viime perjantaina, siinä oli pitkäaikaissokeri, maksakokeet sekä kilpirauhaskokeet. Kaikki oli ok, jos vertaa maaliskuisiin kokeisiin. Maksa-arvoista ALAT on yhä koholla, maaliskuussa se oli peräti 68 (!!) ja nyt oli muistaakseni 45. Saan paperit kotiin, niin niistä voin tarkistaa.
Pitkäaikaissokeri oli ns. kinthaalla, eli 6,0 eli normaalin maksimissa, mutta ei koholla! Kilpirauhasarvot olivat ok, niitä ei sen kummemmin edes käsitelty.

Painosta ei tullut sen kummempaa saarnaa, kunhan sivulauseessa totesi, että on hieman noussut. Jos olisi alkanut aiheesta enemmän paasaamaan, olisin sanonut, että kesätauko on ollut nimenomaan kesätauko. Jos olisin sekundalapsettomuuttani märehtinyt, olisin myös painoani kovasti tarkkaillut..
No, nyt olen tehnyt erään päätöksen, joka varmasti kohentaa terveyttäni roimasti. Olen ollut nyt päivälleen viikon ilman sokeria ja olo on hyvin mainio! Ei tule sellaisia kummallisia verensokerin heilahteluja, mitä tulee kun syö makeaa. Tiedättekö, että välillä ihan hikoiluttaa ja vapisee kun menee sokerit niin alas. Olen päättänyt että vältän sokeria, erityisesti näkyvää, kuin ruttoa.

Mulla on ihan aikuisten oikeasti tähtäimessä normaalipaino vielä jonain päivänä, olen ajatellut, että kun esikoinen menee kouluun, minä olen normaalipainoinen. Siihen on aikaa, mutta on kyllä pudotettavaakin.

Toivon, ettei meidän tarvitse ottaa seuraavaa askelta hoitojen suhteen. Toivon todella. Se on nimittäin IVF. Jostain syystä pelkään sitä kuin halvattu. Suunnitelma on, että aloittaisin Puregon pistokset kp 2 alkaen, 175 yksikköä ja jatkaisin ainakin kp 10 saakka, sitten ultraan ja mahdollisesti Tampereelle munasolujen keräykseen. Sitten pian takaisin alkion siirtoon. Hirvittää jo nyt noi tulevat kustannukset, miten ihmeessä ihmisillä on varaa käydä yksityisellä näissä hoidoissa? Jos jumaliste yksi ampulli lääkettä maksaa yli 300e ja niitä tarvitaan kaksi hoitokiertoa kohden, pregnylit, lugesteronit ja kaksi reissua Tampereelle, (á 4h suunta) niin woaaaah... Luoja, anna mun tulla raskaaksi nyt! (vaikka tiedän, ettet kumminkaan anna, mutta toivoa sopii, eikö?)

Mulla on nyt ollut parisen viikkoa niin kova yskä, ettei mikään pysy sisälläkään, alapäässä siis. Ekan kerran kun yskäisee peittojen heiluttelun jälkeen, niin tuntuu, että kaikki on ulkona :D

Tänne kuuluu siis ihan ok, mitäs teille kuuluu?

Nothing special

Päätinpä jälleen pitkästä aikaa loggautua tunnuksilla sisään ja naputella muutaman sanasen.
Mitään erityistä ei ole mielen päällä.

Juhannus tuli ja meni, melkoisen kännin kiskaisin aikani kuluksi.
En ole ottanut mitään, muutamaa siideriä lukuunottamatta ainakaan viimeiseen kymmeneen vuoteen, todella minimissä ollut mun alkoholin kulutus.
Juhannuksena sen sijaan tapahtui jotain, tapasin mielenkiintoisen uuden ihmisen, joka on tullut sukuun erään pariskunnan eron kautta ja tämän naisen kanssa juttu luisti oikein hyvin ja alkoholia tuli siinä samalla nappailtua. Rantasaunassa, järven rannalla, tuli miehen kanssa tehtyä juhannusyönä taikoja ja miljoona hyttysen pistoa rikkaampana palattiin arkeen heti juhannuspäivänä- meillä oli menoa sunnuntaina niin jouduimme palaamaan suunniteltua aikaisemmin takaisin kotiin.

Olen jostain kumman syystä ollut viimeaikoina hyvin tyytyväinen olotilaani, eikä mua oo kauheasti ahdistanut edes vauvajutut. Pahimpia ovat juuri ne, jotka hehkuttavat omaa raskauttaan, mutta kun vauva on jo syntynyt, olo on helpompi.
Ehkä mä tiedostamattani teen työtä sen eteen, että jäädään yksilapsiseksi perheeksi.
Mä ajattelen myös niin, että meidän lapsi on niin kovin kaunis, viisas ja ystävällinen, hyvin kasvatettu lapsi, että eiköhän laatu korvaa määrän- sorry vaan mutta pakko ajatella niin. Ja onhan se niin, kyllä mä ennemmin otan yhden terveen ja hyväkäytöksisen lapsen kuin esimerkiksi kolme hyvin allergista, koliikkitapausta, joilla ei ole käytöstapoja :D

Taidanpa mennä herättelemään lapsosta päikkäreiltä ja suunnata töihin illaksi.
Morjens!

Kp 2

Uusi kierto pärähti käyntiin päivän liian aikaisin. Laskin, että mikäli vuoto olisi alkanut tänään vasta, olisimme päässeet käyttämään tuon vimpan inseminaatiokerran pois kuleksimasta. Miehen kanssa juteltiin ennen vuodon alkua, että voisimme ihan hyvin käydä se käyttämässä- olin itsekin ajatukseen jo myöntyväinen.
Luontoäiti päätti asian (jälleen kerran) meidän puolestamme ja laittoi vuodon alkamaan liian aikaisin, mikä tarkoittaa sitä, ettemme pääse inssiin sillä tuo kp 13 on sunnuntai ja kaksi edeltävääkin inseminaatiota on tehty kp 13. Juhannukselle sijoittuu siis tämä ajankohta.

En osaa sanoa, vituttaako paljon vai hyvin paljon. Ajattelimme hoitotauon alussa, että tää kesäkuun käynti on vimppa oljenkorsi ennen kesäsulkua, että käytetään se jos siltä tuntuu. No, hetken tuntui ja sitten alkoi vituttamaan.

Mä oikeasti toivon, että mä pääsen opiskelemaan ja saan unohtaa tän koko paskan. Mä olen niin loppu, etten oikeastaan enää edes tiedä, haluanko toista lasta. Miehelle riittää yksi, kai sen pitäisi mullekin riittää.

Olen iällisesti siinä pisteessä, että mun pitää alkaa tietämään, riittääkö yksi lapsi vai ei. Jos nyt olisin sitä mieltä, että riittää, sitä ei voi enää myöhemmin muuttaa. Ikä tulee vastaan, eikä julkisella enää kauhean kauan tämän ikäiselle mitään kustanneta.

Kuulumisia

Eipä ole ollut mitään kerrottavaa, niin kirjoittelu on jäänyt. Vaikka en mä tiedä, onko mulla yleensäkään mitään kerrottavaa.

Kävin pääsykokeissa, saa nähdä. Olo on fifty-sixty, yhtään en osaa sanoa tuleeko musta yliopisto-opiskelija vai ei.

Mitään vauvantekojuttuja en ole ajatellut, paitsi nyt kun avasin tämän blogin.
Olen kovasti seuraillut muiden blogeja ja muutama sellainen on, mihin ihan oikeasti, aidosti, täydestä sydämestäni toivoisin plussaa ja tervettä raskautta, toinen on Toiveena vauva- blogi ja toinen Pienelle paikka vapaana - blogi - näitä kahta blogia on tullut erityisen paljon seurattua ja oltua hengessä mukana. Vaikka hoitomuodot ovat kovin erilaiset kuin itsellä ja kummassakin toivotaan sitä ensimmäistä (ja ainoaa?) lasta, niin silti elän niin vahvasti hengessä mukana.

Omaa sekundäärilapsettomuutta en ole ajatellut tosiaan lainkaan, en ole tikutellut, en miettinyt asiaa, en kytännyt päiviä. Sen verran olen perillä päivistä, että nyt on jälleen kierto siinä vaiheessa, että pari Primolutia vielä ja sitten on tämä kierto lopussa. Vieläkään ei tunnu siltä, että haluaisin jatkaa hoitoja. Puistattaa koko ajatuskin! Kuinka ihanaa on nauttia kesästä ja lapseni ilosta kun on kaikkea mukavaa tekemistä. Lisäksi puutarhan hoitaminen on vienyt pääsykokeisiin lukemisen ohella niin paljon aikaa, etten ole ehtinyt märehtimään .
Jos haluaisimme käyttää kolmannen inssin vielä ennen kesäsulkua, niin se olisi sitten aika pian- muutaman viikon sisällä. En jaksa, en halua!

Taidanpa oikaista hetkeksi sohvalle, ollaan oltu aamupäivä taas puutarhanhoidollisissa hommissa ja kovasti ramaisee!