maanantai 17. maaliskuuta 2014

Lehtijutusta

Eräs toimittaja oli googletellut ja etsinyt tietoa sekundäärisestä lapsettomuudesta. Hän oli päätynyt minun blogiini ja otti yhteyttä kysyäkseen, sopisiko minulle haastattelu.
Sekundäärisestä lapsettomuudesta puhutaan niin kovin vähän ja tarkoitus olisi koota ns. tietopaketti aiheen ympärille.
Ja mullehan sopi. Annan mielelläni tietoa niistä ajatuksista ja tunteista, mitä tämä sekundalapsettomuus herättää.
Tarkalleen en tiedä vielä, koska tuo lehti ilmestyy, enkä vielä kerro mikä lehti on kyseessä mutta on varmasti mielenkiintoinen juttu.
Juttu ei siis ole minusta, vaan haastattelustani otetaan juttuun tiettyjä lainauksia.

Kerron varmasti asiasta lisää kun se on ajankohtainen!

Mitäs muuta tänne kuuluu?
Itselle nyt ei kummempaa, kuin että eletään päivä kerrallaan. En oikein viitsi alkaa voivottelemaan sitä, että menispä nyt pari kuukautta nopeasti, että pääsisin ultraan. Haluan elää joka päivä, nauttia lapseni seurasta ja alkavasta keväästä.
Jos (ja kun, pitää ajatella) kysta häviää itsekseen, sehän on enemmän kuin sata jänistä! Jos ei häviä, sitten se paskiainen leikataan. Ei siitä sen kummempaa.
Meillä on tulossa alkukesästä yhdet häät ja olen ajatellut, josko saisin vähän kiloja pois siihen mennessä. Kymmenen kiloa olisi hyvä, kaksikymmentä ylihyvä :D Näitä kymmentä-kahtakymmentä kiloa ei ole tarkoitus siis pudottaa alkukesään mennessä, vaan pikkuhiljaa!

Mitä kystalle kuuluu?
Siellähän se olla möllötti, kuten aikaisemmassa postauksessa jo kerroin. Välillä ilmoittelee itsestään, tuntuu esim. joitakin housuja pitäessä, että vähän vasemmalla puolella alavatsassa painaisi housut. Lisäksi jotain pientä, ei nyt vihlovaa, mutta jotain ihme tuntua välillä vasemmalla puolella.
Ajattelin, että tilaisin Ebaysta niitä ovistikkuja, en tilaa vielä kuitenkaan. Itseni tuntien, jos tilaan ne nyt, alan myös käyttämään niitä. En halua tähän pakolliseen taukoaikaan mitään tikkuja alkaa käyttelemään. Toivon, että se lähtisi pian itsestään pois!

Nyt lähden laittamaan omalle pikkukullalleni makaronilaatikkoa lautaselle jäähtymään, hän sopivasti heräilikin päiväuniltaan :)

2 kommenttia:

Alice kirjoitti...

Hei! Ajattelin jättää kommentin, kun olen blogiasi jo pidempään käynyt lukemassa. Osaan varsin hyvin samaistua tilanteeseesi, vaikkei se ihan samanlainen olekan.
Meillä on sellainen tilanne, että esikoista yritettiin reilu vuosi ja ehdimme käydä hoidoissakin. Nyt toista yritetty viime syksystä, takana jo kolme keskenmenoa.
Kovasti tsemppiä jatkoon! Kuulostaa mielenkiintoiselta tuo lehtijuttu.

Unknown kirjoitti...

Hei Alice ja kiva kun "tulit kaapista".
Kävin katsomassa blogiasi, täytyypä ajan kanssa lukea läpi sinun tarinasi.