sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kuristaa ja ahdistaa

Vihaan pääsiäistä, olen aina vihannut. Pitkiä pyhiä, ahdistusta, ristiinnaulitsemista ja tuskaa. Telkkaristakaan ei ole koskaan tullut muuta kuin Golgata-dokumentteja ja muuta ahdistavaa.
Viime kesänä ajattelin, että nyt TOIVOTTAVASTI pääsiäisestä tulee miellyttävä tapahtuma, sillä pienokaisemme laskettu aika olisi silloin. Tarkalleen ottaen 18.4 eli Pitkäperjantaina.
Mitä lähemmäs tuo päivä tulee, sitä enemmän ahdistaa ja kurkkua kuristaa. Eilen kaupassa lapsen kanssa ollessani, minusta tuntui, etten saa ilmaa ja että kyyneleet tulevat väkisin poskille. Nieleskelemällä sain ne pidettyä kurissa autolle asti ja kun istahdin autoon, padot aukesivat. Miksi tämä on niin vaikeaa? Miksi ihmeessä mä en voi raskautua? Miksi sitten kun raskaudun, se menee kesken? MIKSI???

On niin kuristava tunne, kun laskettu aika kolkuttaa ovella. En haluaisi sitä miettiä mutta se on mielessä koko ajan. Kaupassa ajattelin, että ostan itselleni jotain piristävää, vaan koska olen sen ansainnut. En löytänyt mitään kivaa, joten ostin kynttilöitä. Keltaisia kruunukynttilöitä ja yhden saman värisen pöytäkynttilän. Nyt mua ahdistaa ne kynttilätkin. Miksi ostin kynttilöitä?? Polttaessani niitä suren pientä keskenmennyttä raskauttamme ja kiroan itseni, miksi ostin keltaisia kynttilöitä. Minun olisi pitänyt ostaa valkoisia tai violetteja, ei keltaisia, ilon värisiä kynttilöitä. Minun pääsiäisessäni ei ole mitään iloa. Minun elämässäni ei ole juuri mitään iloa. Lapseni on ainoa iloni, ainoa todellinen iloni. Mieskin on iloni silloin kun hän on kotona. Paljon töitä tekevänä häneen ei ainakaan pääse kyllästymään, kunhan välillä käy kotona ilmoittautumassa.

Päässäni jyllää vain yksi ajatus koko ajan, aamusta iltaan ja illasta aamuun- sekundäärinen lapsettomuus. Näen unia, missä vuodan verta, missä pidän kämmenelläni pientä kuollutta, harmaata poikasikiötä ja joku naljailee minulle, että "tuollaisia sinä pystyt maailmaan saattamaan". Yritän huutaa vastaan, mutta en saa ääntä, tukehdun omaan itkuuni.

Olen varma, että keskenmennyt raskaus olisi ollut poika. Keskenmenon jälkeen löysin ihmeellisiä asioita ympäristöstäni, kaikki vaaleansinisiä. Eräälläkin kauppareissulla kännykkääni oli jostain tarrannut vaaleansininen kukkatarra ja mieheni sanoi, että hän puhdistaa sen tarrajäljen alkoholilla, sain hysteerisen huutokohtauksen, että "siihen tarraan et koske!" Koen, että nuo vaaleansiniset "kokemukset" olivat pienen viestejä minulle- "tässä olen äiti, älä itke, minä olin pieni poikasi hetken".

Eihän tämä nyt enää mitään tervettä ole? Itken, kaipaan, suren ja masistelen.
Miten tästä noustaan?

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mahtavuutta että löysin blogisi. Osaan samaistua tunteisiisi täysin. Olen itse 37 pian 38 vuotias vuonna 2011 syntyneen lapsen äiti. Pian 3v yritetty saada sisarusta mutta ei tärppää, clomifenia en saa koska munasolu irtoaa silloin tällöin ja muihinkaan hoitoihin en pääse koska lääkäreiden sanoin sinulla hän on jo lapsi... Niin, mutta haluan toisen, ja kolmannen ja neljännenkin! Tunnen ahdistusta ja vihaa kun kaverit ympärillä saa kerta laakista lapsia, ja mulle sitä onnea ei suoda enään vaikka päällään seisoisi. Viimeinen vuosi, ja olen joka kuukausi tehnyt päivässä 12 ovistestiä, eri merkkejä, ja 4 kertaa päivässä, joo ovia tulee taas mutta miksi helvetissä ei mitään tapahdu????? Voimme vuonna 5 keskenmenoa, ja lääkärit ei suostu tutkimaan mistä johtuu, kun mullahan jo on lapsi.

Unknown kirjoitti...

Hei ja kiva kun löysit blogiini! Kovin samanlaiselta vaikuttaa tilanteesi, olen pahoillani siitä. Kukaan ei voi tietää, miltä sekundäärilapsettomasta tuntuu, muuta kuin saman kokenut. Testejä on täälläkin tehty kilokaupalla ja tuntuu niin kovin kohtuuttomalta, että toisille tämä maailman luonnollisin asia on niin vaikeaa.

Anonyymi kirjoitti...

Blokisi meni kirjan merkkeihin. Sinun ansiosta varsin yksityiselle ajan, kävin ja sain clomifenit tuottamaan useampia munasoluja siinä toivossa että tärppäisi paremmin. Kallis tikki, mutta ilman sinun blokia en olisi tajunnut lähtee kyselemään. Olin toissa päivänä varma että on tärpännyt, ovia oli 2 päivä ja peittona heiluteltiin pari päivää ennen ja vielä viikko oviksen jälkeen, niinku viimmeset melkein kolme vuotta. Rinnat oli kipeet, mahaa ei turvottanut, eikä menkatkaan alkanut eilen vaikka piti, kunnes tänään alkoi taas tiputtelemaan ja huomenna onkin taas kunnon menkat. Miksi????? Miksi ei tässäkään kuussa vaikka niin orjallisesti tikutan ja peittoheiluu 12h välein. Suututtaa. Kaverini sai lapsen kuukausi sitten, en ole voinut mennä katsomaan, sillä tunnen vain vihaa ja raivoa, miksi hän, miksi yhdestä ainoasta kerrasta?! Yli huomenna saan ottaa ensimmäisen clomin, toivon enemmän kuin hartaasti että jotain tapahtuisi... Osaatko kertoa enemmän kuinka todennäköistä on tulla clomin avulla raskaaksi? Jotain faktaa? Millaiset olot sinulla on ollut tuolla lääkkeellä? Mistä tiedän milloin aloitan clomin jälkeen tikuttamaan,? Menkat kuitenkin tulevat suut säännöllisesti ja kierto onkin 27-30 päivää.

Unknown kirjoitti...

Hei Anonyymi :)
Olipas kiva kuulla, että blogistani on ollut jollekulle hyötyä!
Meille lapsettomuuslääkäri kertoi esikoista yrittäessämme, että seksiä tulisi harrastaa joka toinen päivä ovulaation tietämillä. Tuolla tahdilla tarjolla on aina priimoja siittiöitä ja naisenkin sisällä aina elinvoimaisia siittöitä kärkkymässä irtoamista. Tuo 12 h välein kuulostaa aika tiheältä tahdilta?

Noita "paksuksi kertalaakista"-tapauksia minunkin ympärilläni on aivan liikaa ja itseäni myös suututtaa ne tapaukset, ne kun ovat vielä sellaisia, että lasta ei todellakaan ollut toivottu. Minä en myöskään mielelläni muiden vauvoja tapaile.

Meillä kävi niin onnellisesti, että 4kk luomuyrittämisen jälkeen tulin ensimmäisestä Clomikierrosta raskaaksi v.2010 ja sen hedelmä syntyi 6/11. Raskaus meni ilman komplikaatioita ja lapsi on terve ja fiksu, kauniskin vielä :) Mitään oloja en tuolloin muista Clomeista saaneeni, annokseni oli 1tbl kp 3-7. Kierron puolivälin paikkeilla rinnat kipeytyivät hurjasti, muistan kun mies auttoi mulle yöpaidan päälle, kun rintoihin sattui niin. Oikeastaan jo silloin tiesin olevani raskaana. Muita oloja ei ollut.

Nyt kakkosta yrittäessämme olen käyttänyt Clomeja enemmän kuin laki sallii, oikeastaan lääkärin mokan seurauksena. Toisen lääkärin mukaan en olisi missään nimessä saanut käyttää niin monta kuuria, kun kerran vastetta ei ollut.
Raskautumisfaktoja kandee googletella vaikka hakusanoilla "clomifeneilla raskautuminen" tai "clomid and pregnancy".
Tämän pikkukakkosen yrityksen aikaan käyttämilläni Clomeilla ei ole ollut mitään oloja, paitsi että kun ovis tulee, sen sitten kyllä tuntee. Jos otin Clomit kp 3-7, tikuttelun aloitin yleensä noin kp 10-11 ja yleensä ovis bongattu siinä viimeistään kp 16 mennessä.
Toivottavasti auttoi?

Anonyymi kirjoitti...

Minulla tosiaan kierto normaali 27-30, todella runsaat menkat joiden kesto 7vrk. Clomifenit sain kierron 2-6 päiviksi. Pitää siis heti menkkojen jälkeen alkaa peittojen heiluttelut. Ärsyttää vaan kun puuha on muuttunut " Ei tänää, ei tänäänkään, no äkkiä pikaset näin aamusta, jos otetaan pikaset vielä illalla varmuudeksi"- tyyliin. Lasket päiviä milloin voi miehen pyytää peiton alle pikaisesti, ja sitten kääntää kylkeä. Toiveet on korkealla että climit toisi avun, mutta suuremmalla vaakakupilla pelottaa keskenmenot. Hetken onni ja pilvissäliitely vaihtuu kuukausien suruun ja epätoivoon.