pääsiäinen kolkuttaa ovella. Aion pitää blogitaukoa, niin omasta kuin muidenkin blogeista. Yritän täyttää pääni positiivisemmilla asioilla enkä roiku netissä lukemassa muiden vauva/raskaus/ym blogeista, vaan aion keskittyä lapseeni ja ulkoiluun.
Sen verran sanon, että vuoto on voimistunut ja voidaan puhua ihan normaalimenkkojen kaltaisesta vuodosta. Kipuja ei edelleenkään ole, mitä nyt menkkakipuja hieman, mutta esim särkkäriä en ole joutunut ottamaan.
Eniten tässä vituttaa se, että näköjään omaan kroppaan ei voi luottaa pätkän vertaa, kenen muun kroppa vuotelee muutaman päivän välein ihan kunnolla?
En usko että tässä on kyse kystan tyhjenemisestä/kuivumisesta/mistään siihen liittyvästä, sillä joka paikassa kerrotaan, että siihen ei liity vaginaalista vuotoa.
Tämä on meikäläisen taakka, kivireki, jota vedän perässäni vuodesta toiseen. Mikään ei mene kuten pitäisi, eikä ainakaan niin kuin itse toivoisi.
Huomenna olisi laskettu aika, mikäli raskaus olisi jatkunut, meillä olisi jo vauva. Ehkä kuukauden ikäinen, ehkä päivän ikäinen. Kuka tietää. Itku tulee kun asiaa ajattelee.
Palaan pääsiäisen jälkeen, adios.
2 kommenttia:
Hienoa havahtua, ja tajuta että olen viimmeiset 9kk syönyt suruuni johtuen keskenmenosta, syönyt kuin porsas ja käskyttänyt muita kun itte ei jaksa enään nousta. Ei siis ihme ettei raskautta kuulu kun 9 kuukaudessa paino noussut reilu 17kg. Eli tasan sata on painoa nyt. Havahduin tähän tänään, kun en meinannut kylässä mahtua kahvipöytään istumaan. Olen siis oikeasti saattanut päivässä itkee ja vetää siinä sivussa pari sipsipussia ihan huomaamatta. Pari sipsipussia päivässä. Järkyttävää!!! Tästä se lähtee, muutos. Tänään Eka pyörälenkki 10km, kävelemään en vielä tunne pystyväni kun polviin koskee. Jostain sen muutoksen on lähdettävä. Reilu vuosi sitten laihdutin 15kg, ja ne on tullut korkojen kera takaisin. Olen pettynyt itseeni. -Titta-
Tiedän tunteesi ja samaistun täysin. Pettynyt olen minäkin itseeni ja painoa on about saman verran. Olen saamaton, itsesäälissä ja-inhossa kieriskelevä paksukainen, joka syö suruunsa ja voi vielä huonommin. Sanoin gynellekin viimeksi ultrassa, että tämä sekundalapsettoman elämä on kamalaa, yritän laihduttaa, että raskautuisin, mutta kun en raskaudu, lihon entisestään. Onneksi hän sentään ymmärsi sanomani eikä alkanut paasaamaan, kuten edellinen lääkärini teki.
Olen itse laihduttanut useita kertoja, monesti juuri sen kymmenisen kiloa ja AINA olen takaisin lähtöpisteessä.
Lähetä kommentti