Olen kireä kuin viulun kieli. Räjähdän pienimmistä asioista, ärjyn lapselleni, miehelleni, tekisi mieli vaan juosta niin lujaa kuin pääsee ja toivoa, että juoksu pysähtyisi seinään. Kenties kolahduksen voimasta saisin hetkeksi tajun kankaalle, en ajattelisi liikaa. Mua ottaa koko ajan päähän, eräskin,joka lesoilee omalla hedelmällisyydellään: "nähtävästi se on niin,ettei miehen tarvi kun katsoa minun päälleni,niin johan olen raskaana". "Yritimme kovasti saada tyttöä aluilleen,kun meillähän on jo kuusi poikaa","annoin itselleni kaksi kuukautta aikaa raskautua ja PÄNG,eka kierto kierukan poiston jälkeen ja tässä sitä taas ollaan, oi kunpa se olisi tyttö".
Itse ajattelen: Oi kunpa olisi onnistunut raskaus, olisi raskaus ylipäätään. Olisi nyt jumalauta edes raskaus, ihan sama kumpi tahansa, kunhan syntyisi täysiaikainen,elävä,terve lapsi.
Ne,joilla on varaa valita, jaksavat valittaa siitä,kun tulee vaan poikia. "Kun minä niin sen tytön haluaisin". Luin juuri jutun DailyMirrorista, eräs malli ja seuralaisneiti oli saanut kutsun BigBrotheriin mutta kun sattui sellainen pikkujuttu,että tämä tapaus sattui olemaan 18viikolla raskaana,niin päättipä sitten abortoida tämän lapsiparan ja kysyä, olisiko tuotantoyhtiö vielä kiinnostunut ottamaan hänet BB:n.
Olen vakaasti miettinyt Facebookista lähtöä. Rasitan itseäni aivan liikaa sillä, että luen jopa tahtomattani muiden raskausuutisista ja kuinka on niin helvetin rankkaa,kun lapsi ei nuku. Minulla ei ole Facebookille mitään annettavaa, eikä sillä minulle. Muutakuin lisää päänsärkyä.
Ajattelin, että tekisin kirppisprofiilin, jolla sitten kävisin kauppaa fb-kirppareilla. Niistä en luovu.
Pääsiäinen meni vuotaessa. Vuoto yltyi niin, että perjantai-lauantai olivat niin kovan vuodon päiviä, että joka vessakäynnillä pyyhkiessä oli verta ranteisiin asti. Jotain ihme hyytymää tuli ja kaiken kruunasi lihanpala, joka tipahti pönttöön päivänä eräänä. Se oli punainen, näytti veriseltä etanalta, siinä oli ikäänkuin tuntosarvet ja kaikki. Palaa käsitellessäni se repesi syittäin, niin kuin liha tekee. Mitään syömääni se ei voinut olla, sillä se oli verenpunainen. Mitään raakaa en ole syönyt ja mieheni sanoja lainaten, mikään liha ei kropasta raakana ulos tule.
Mitään kipuja ei ollut, joten en tiedä mikä sekin oli. Otin siitä kuvan ja aion todellakin näyttää sitä gynelleni.
Mulla on nyt kp 17 muistaakseni ja mulla on tähän kiertoon mahtunut kahdet kunnon menkat. Tai miksi niitä nyt sitten sanotaan. Aloin jo miettimään sitäkin, että olenko niin mahtipontisesti surrut ja kaivannut keskenmennyttä raskauttani, että kun laskettuaika oli perjantaina, alkoiko kroppa sekoilemaan sen takia ja vuoti kunnolla. Oliko se merkki, että lapsi olisi syntynyt juuri sinä vuodon alun päivänä? En tiedä, tuntuu että sekoan.
Eräs ystäväni sanoi minulle, että KUN raskaudun (hyvä,että joku jaksaa ajatella positiivisesti!), minun on pakko mennä puhumaan peloistani jollekin ammattiauttajalle, en voi elää raskausaikaani tällaisen pelon ja paniikin vallassa, mitä koen jo nyt mahdollisesti alkavaa raskautta kohtaan.
Hän on niin oikeassa. Mielestäni suuri askel parantumiseen, on se, että itse myöntää ja tunnistaa oman ongelmansa.
Tänään klikkaan itseni ulos Facebookista, en halua rasittaa itseäni MUIDEN ihmisten vauva-asioilla.
2 kommenttia:
Kp 9 tänään, ei oireita clomeista, noista maagisista vauvapillereistä. Päivät menee kuunnellessa omaa kehoa, tuossa vihlasi, onkohan tämä nyt merkki maagisesta ovulaatiosta. Kappas, juilii selkää, jokohan tämä on merkki ovulaatiosta. Aamulla kun avaat silmät, ensimmäinen ajatus on, pitäiskö ottaa aamupanot ennen kun mies lähtee töihin, jos ovis tuleekin päivän aikana... Vauva, vauva ja vauva! Toinen ystävättäreni oli saanut aamulla vauvan, silmät ei voinut ohittaa aamulla tietoa koska tieto lävähti facessa heti eteen. 216 tykkää, kommentteja toista sataa. Vittu kiitos. Klo 9 soi puhelin, joudatko kattoon nyt meidän vauvaa kun ollaan jo viikko oltu kotona? * Vittu em voi, vihaan sua ja sun lasta, vihaan kun sikiät pyhästä hengestä, vihaan sun ylipirteetä äiti on tässä hymyä, vihaan, kuuletko, vihaan* vastaan kuitenkin kiltisti etten uskalla vielä tulla kun on vähän nuhaa, mieli olis tehnyt sanoa mitä tähtien sisällä lukee. Toimiiko tämä vauvapilleri, miksi ei ole oireita, onko oireettomuus hyvä asia vai huono, onko ovis jo menny, olis pitäny isännästä huolimatta hakee ne pirun ovistestit, miks paikat on kuivat ku sahara vaikka joka paikassa lukee mielettömistä ovisvuodoista, onkohan joku vialla... Tälleen toimii pää, päivästä toiseen. Hienoa. Sori muuten sekava teksti, mutta kännykkä on v-mainen kommentoida. :D Mitkä sun seuraavat hoidot on? Menetkö vielä clomeilla? Nyt häpykarvoja myöten kaikki pystyyn että ensivuonna äitienpäivänä meillä on THE VAUVA.
kun itse aikanani raskauduin ensimmäisestä clomikierrosta esikoista yrittäessämme, tiesin aika aikaisin olevani raskaana. rintakivut olivat sietämättömät ja tosiaan en saanut paitaa päälle itse kun rintoihin sattui niin. lisäksi aivastaessa tuntui, että munasarjat räjähtävät, niin kovin niihinkin sattui.
itse en käytä enää clomeja, olkoon perkeleet mun puolestani. vaikka niitä joku vielä tyrkyttäisi, en huoli. tuo kysta on niiden aiheuttama, ovat lääkärin mukaan kovia aiheuttamaan niitä. ihmettelen vaan miksi niitä edelleen määrättiin, vaikka kymmenkunta clomikiertoa on takana, tuloksetta.
mulla on seuraavana vuorossa letrotsolit, eli sama toimintaperiaate kuin clomeissa, mutta ne eivät kuuleman mukaan kerry elimistöön, kuten clomit eivätkä olisi niin herkkiä aiheuttamaan kystia. mutta letrot tulevat VASTA KUN kysta on hävinnyt.
Lähetä kommentti