Otsikkokin sen jo kertoo, hyvin sekalaista asiaa tulossa.
Aloitin Estradotien käyttämisen lauantaina, kp 1. Mua jännitti ihan tosissaan, miten tulevat pysymään ihossa kiinni, mutta eihän niiden kanssa ole mitään ongelmaa.
Kun eilen oli vaihdon aika, liima oli todella sitkeää ja ne laastarit sai ihan repimällä repiä irti. Rumat liimajäljet jäi, mutta eräältä foorumilta saamani vinkin mukaan, kannattaa liimajälkiin jättää muhimaan rasvaista perusrasvaa niin saa liimat hyvin irti. Tämä tepsikin hyvin ja illalla suihkuun mennessä sain vain napata liimat ihosta irti.
Estradotista kaiketi johtuu tämä tunteiden ailahtelevuus. Eilen oli rankka päivä, itketti ihan ilman syytä ja pahoinvointiakin oli illalla hammaspesun aikaan. Olisin ihan selvästi voinut ajatella olevani raskaana, ellen olisi toisin tiennyt.
Eilen väriteltiin lapsen kanssa värityskirjaa ja yhtäkkiä alkas kyyneleet valumaan poskia pitkin ja lapsi kysyi, miksi itket äiti.. En osannut sanoa mitään, sanoin, etten oikein edes tiedä. Mua suoraan sanottuna vähän kummastuttaa nämä oireet itsessäni, mutta eikai tähän mitään muuta syytä ole kuin nuo laastarit. Toivottavasti toimivat muutenkin kuin vain mielen ailahtelun suhteen.
Ensi viikon tiistaina mulla on ultra polilla, sitten selviää onko PASiin mitään asiaa. Vaikka eihän sitäkään tietysti voi tietää, selviääkö meidän ainokainen edes sulatuksesta.. Saa nähdä.
Tänään ollaan oltu lapsosen kanssa lumiukon teossa ja tässä kirjoitellessani katselen tuota ihanaa ilmestystä, joka suu täynnä porkkanaa katselee lastenohjelmaa Ipadistä, tänään kun on sellainen päivä, että tuota laitetta saa käyttää jonkin aikaa. Miten paljon rakastan tuota pientä suurta pörröpäätä!
3 kommenttia:
Mitä hyötyä tuosta laastarista on tai siis mihin se vaikuttaa? Kiva kun kirjoittelet taas! Itellä kauhea vauvakuume ja kaikki kaverit, ystävät, naapurit, tutut ja tuntemattomat on raskaana, itselle sitä ihmettä ei tapahdu. Yksi ICSI alkio pakastimessa, mutta tällä painolla ei mitään asiaa siirtoon. Laihdutan, mutta edes paino ei laske. Mikään ei onnistu ja välillä kyllä masentaa rankasti.
Tiedän tunteen. Mulla on jatkuva kamppailu painon kanssa. Mikä sulla on BMI?
Tuo laastari tekee kaiketi sen, että kasvattaa limakalvoa ja siten sen pitäisi tulla otollisemmaksi alkion istutusta varten. En ole niin perehtynyt, olen niin leipääntynyt koko touhuun, että jätän murehtimisen ja miettimisen lääkärin tehtäväksi, sillä on isompi pää. :D
Kiva kun kirjoittelit ja luet blogiani!
Mulla on bmi tällä hetkellä varmaan 37. Ennen hoitoja ja lapsia olin ihan normaalipainoinen ja elämäni kunnossa. Ekan raskauden jälkeen sain riesaksi kilpirauhasen vajaatoiminnan ja siitä lähtien paino on ollut noususuunnassa, teinpä mitä tahansa. Käyn 2 krt viikossa salilla ja lenkkeilen vähintään 3krt viikon aikana ja syömiset on ollut tosi kurinalaiset. Silti vain lihon. Meidän oli tarkoitus siirtää viimeinen pakastealkio nyt keväällä, mutta haaveeksi jäi se. Ehkä sitten jouluun mennessä viineistään.
Meillä on siis kaksi lasta, mutta kolmannesta haaveilen vielä, välillä niin paljon että itkettää ja vituttaa tämä elämän epäreiluus taas. Eikä sitä tosiaan auta, että 3 kaveria on nyt just samaan aikaan raskaana. Minä olen ainoa joka aina tipahtaa kelkasta pois. Oon niin typerä etten ole heihin oikein pystynyt pitämään yhteyttä edes.
Sitten jos ja kun tuon viimeisen alkion siirtoon päästään, on se meidän lapsiluvun päätös, kävi miten tahansa. Yhteiskunta on meille ystävällisesti maksanut 2 lasta ja enempää ei heru ellei yksityiselle lähdetä. Kai tässä ikäkin on pian vastassa, täytän syksyllä 35 vuotta. Ottaa päähän sekin ettei itse voi edes vaikuttaa lapsilukuun, vaan senkin on joku muu päättänyt.
Olipa valitusta. Toivon sulle kaikkea hyvää ja onnistumista joskus. Kiva lukea sun blogia, luulen että meillä on aika lailla samanlainen asenne kaikkeen tähän sontaan ja elämään :)
Lähetä kommentti