Eilen olin maani myynyt, hyvin syvissä vesissä tallova, itseään syyttelevä, masennuksen portteja kolkutteleva nainen.. Eilisiltaa kohti mieli parani, tänään mieli on ollut jo melkein loistava, joskin edelleen pelokas.
En uskalla sanoa ääneen, en edes kirjoittaa mitä asia koskee. Jos luitte eilisen postauksen, voitte vaan ajatella mitä asia koskee. Minä en sano sitä ääneen, sillä olen sen verran taikauskoinen, että tiedän pahaa tapahtuvan jos iloitsen ja puhun asiasta.
Sanonpahan vaan, että onneksi huomenna on lauantai ja ihan pian tiistai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti