keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Epäoikeudenmukaisuudesta

katselin juuri Iholla-sarjaa. Kyseessä oli suurten tunteiden jakso minulle henkilökohtaisesti.
Toinen nainen, Claudia, kertoi tyttärensä menettämisestä ja toinen nainen kertoi n.kolme vuotta sitten tekemästään abortista. Vaikka ei ikinä pitäisi sanoa (kun ei ole toisen ihmisen saappaissa ollut) mutta nyt kyllä sanon: on se julmaa, miten toisilla ihmisillä on valta päättää siitä, syntyykö lapsi vai ei. Jos on seksiä harrastanut, siitä saattaa tulla raskaaksi ja sitten kun niin käy, lapsi vain hoidellaan pois. Aborttiin ilmeisesti aika vahvasti vaikuttivat myös muut ihmiset, kuin vain tämä odottava äiti- mutta loppukädessä päätös on aina äidillä itsellään.
Mua oksettaa ajatus abortista. Siitä, miten pieni ihminen esimerkiksi revitään paloiksi ja imetään pois kohdusta.
Mun kädet tärisevät nytkin, kun kirjoitan tätä. Niin paha olo tulee siitä, että toiset voivat päättää kenellä on oikeus elää ja kenellä ei.

Itse kuljen tällä hetkellä erittäin tuskaista tietä, mua itkettää tosi paljon, koen olevani erittäin epäonnistunut kun en tule raskaaksi, vaikka kuinka yritämme. Olemme yrittäneet nyt 1v3kk. Ystäväni saa vauvan ensi viikolla (suunniteltu sektio). Jos minun raskauteni olisi kantanut, se pieni toivon kipinä jonka koimme viime heinäkuussa, kun testiin piirtyi plussa, minun vauvani syntyisi myös pian. Asia on erittäin kipeä ja vaikka ystäväni on minulle hyvin rakas, olen joutunut tekemään mm niin, etten näe hänen päivitysiään Facebookissa. En kestä nähdä kenenkään vauvaonnea.
En kestä nähdä sitä, miten hän silittää vauvamahaansa, joten olen joutunut kieltäytymään tapaamisista.
En kestä sitä, miten ihmiset kohtelevat lapsiaan, mm. tämä nyt taas tapetilla oleva Vilja Erikan tapaus. :(
En kestä sitä, että meille tämä lapsen saaminen on jälleen kerran pitkä ja kivinen tie.
En kestä.

Ei kommentteja: