Luulin, että olen ihan hyvin toipunut tapahtuneesta, mutta kun menin eilen psykiatriselle sairaanhoitajalle, mieleeni palautui niin elävästi ensitapaamisemme ja se ahdistava tunne, mikä oli silloin. Itku tuli heti, kun hän kysyi, miten jaksan.
Juteltiin niitä näitä ja lopuksi hän totesi, että minulla on tässä asiassa vielä pureskeltavaa, joten sain vielä yhden ajan hänen vastaanotolleen. Ihan hyvä, sillä mielestäni on hyvä puhua ammattilaisen kanssa, joka osaa sanoa juurikin oikeat sanat, eikä puhu mistään fatalismista, johon uskoen kaikella on tarkoituksensa. En usko, että kenenkään kuolemalla, vaikkakin varhaisella asteella tapahtuneella, olisi mitään merkitystä.
Keskenmeno on menetys yksilötasolla, juuri meidän menetyksemme, juuri meidän lapsemme, yksilö, jota väkisinkin ajattelee, millainen hän olisi ollut, mitä hänestä olisi tullut.
Kerroin hänelle unistani, mitä näin yhtenä yönä. Hänen mielestään unissa on ihan selkeää symboliikkaa, kuten se, että laitan vahingoittuneen kissan laatikkoon ja vaadin saada kissalle peiton pehmikkeeksi ja ennen laatikon sulkemista kissa katselee minua levollisesti, hieman nenänpää näkyen ja minä totean, että kissalla on kaikki hyvin. Suljen laatikon ja minulle tulee levollinen olo.
Oli hyvä kuulla, että kun lapsi syntyy meille, hän pääsee varmasti hyvään kotiin ja että minulla on hyvät mahdollisuudet, sillä kokemusta on sekä spontaanista raskaudesta, että lääkkeellisesti avustetusta raskaudesta.
Ajatus hieman pätkii, kun vieressä on kaksivuotias papupata..
Mutta halusin vain sanoa, että tunti kerrallaan tästä suosta noustaan ja olenhan jo ihan eri ihminen kuin viimeviikolla.
Aamulla heräillessäni, unen ja valveen rajamailla ollessani, joku ääni sanoi minulle, että tee joka päivä joku ihminen onnelliseksi ja että käyttäydy hyvin.. en tajua mistä sekin tuli. Ehkä pieni enkelimme muistutti minua siitä, että ihmisille pitää olla kilttejä ja tehdä niinkuin haluaisi itselleen tekevän.
ps. en ymmärrä, miksi en saa vastattua kommentteihin sisäänkirjautuneena (enkä edes pääse kirjautumaan sisään vastaamisvaiheessa?!) joten vastaanpa tähän,
rakas lukijani Terhi, olen miettinyt miten teillä menee. Hassua, vaikka en tiedä kuka olet ja mistä kirjoittelet, olen silti miettinyt, olisiko teillä parempia kuulumisia kuin täällä suunnalla.
Toivon, että toinen inseminaatio toisi teille toivotun lopputuloksen ja kiitos tuestasi. Ihanaa, että juuri sinä luet blogiani :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti