uusi kierto, uudet kujeet. Tuhruttelu alkoi lauantaina, ensin ruskeaa tuhrua ja sitten pyyhkiessä kunnon verta. Vähemmän ehti lauantaina siteeseen asti. Eilen vuoto oli jo melko normaalia ja tänään jo todella normaalia :D
Eilen kävin apteekissa hakemassa Clomifenit ja lisää foolihappoa. Pian se alkaa taas, iänikuinen tikkuun pissiminen.
Olenko jo sanonut, että mä niin tykkään kun on kevät- tai no melkein kesähän nyt jo on.
Päivät ovat valoisia, illat ovat valoisia ja yötkin aivan ihania. Voisi vaikka nukkua ikkuna auki.
Olemme tehneet kovasti puutarhahommia, käytännössä piha menee uusiksi. ei oikein edellisen omistajan istuttamat puskat iske :D Kaiken lisäksi, pensaat ja puut ovat olleet täysin hoidotta siitä asti kun ne on istutettu ja sen kyllä huomaa. Olen surutta vetänyt kaikki marjapuskatkin matalaksi - eivät ne ainakaan tiheinä, sammaloituneina ja kuivina mitään tuota. Jos eivät leikkauksesta elvy, paiskataan metsään ja ostetaan uusia :)
Äitienpäivä meni ihanasti, jälleen kerran. Napero syöksyi makuuhuoneeseen iskän kanssa aamukymmenen maissa ja kantoi äidille isoa pakettia. ´Paketissa oli juurikin sitä, mitä olin toivonut, tai oikeastaan en ollut edes toivonut, kunhan jutellut miehelle, että pitäisi tuollainen ostaa :)
Luotto on taas korkealla tämän kierron suhteen ja kun on Lugesteronitkin apuna lopussa, toivon että mahdollisesti hedelmöittynyt alkio tarraisi kunnolla kiinni ja kasvaisi reippaaksi vauvaksi :)
3 kommenttia:
Miten sä saat psyykattua itsellesi luoton korkealle? Viime kierron viimeisen viikon yltiöpositiivinen ajattelu ei mulla päättynyt kovin rakentaviin ajatuksiin kuukautisten alettua :/ Täällä nyt kp 5 ja Clomien nappailu myös taas käynnissä. Asenne vaan ei oo yhtään noin hyvällä mallilla kuin sulla. Perus "pessimisti ei pety"... Mutta kun alitajuisesti kuitenkin toivoo, niin pettymys on mälsä asia vaikka olis itselleen uskotellut olevansa siihen varautunut. Plääh.
-T-
mä tiedän mistä puhut!
mä olen tämän 19 yrityskuukauden aikana itkenyt NIIN monet itkut tämän asian takia, miettinyt miettimästä päästyäni, miksi ihmeessä näin käy? Mitä olen tehnyt väärin kun en pysty toista lasta saamaan?
Mielessä on käynyt monesti myös se, että mies saisi varmaan kenen tahansa muun kanssa lapsen aluilleen tuosta noin vaan - ne ajatukset eivät ainakaan paranna omaa mieltä. Olen itkenyt ja rypenyt itsesäälissä, soimaten itseäni ja kiukutellen miehelleni. Jälkikäteen olen miettinyt, auttaako itsensä soimaaminen mitään? Muuttaako se asian toiseksi? Paskasta mielestä tulee paljon paskempi kun asiaa murehtii. Kun menkat kerta toisensa jälkeen alkavat, teen kahta kauheammalla raivolla lumitöitä ja käyn rankemmilla lenkeillä, vatkaan kermat ja kuorin perunat entistä nopeammin ja illalla yksin pimeässä saatan tirauttaa asiasta kyyneleet.
Lääkärini sanoi minulle talvella, että älä nyt hyvä ihminen ruoski itseäsi, ei talvella, kun on pimeää ja kylmää, kukaan raskaudu. Kun kevät tulee ja aurinko alkaa paistamaan, mahikset ovat huomattavasti suuremmat.
Viime kierrossa kuitenkin hedelmöityin, noin viikon verran kannoin sisälläni pientä alkioa. Tuplaclomit tuottivat miltei kellontarkan ovulaation ja ajoitukset olivat kohdillaan. Jostain syystä pieni ei kuitenkaan jaksanut pysyä kyydissä ja juuri siihen on nyt tässä uudessa kierrossa apua tiedossa. Minulla on monta ystävää, joita juurikin tuo Lugesteron on auttanut viemään raskauden loppuun saakka. Lisäksi kilpirauhasarvot ovat kunnossa ja mieli on muutenkin parempi kuin pimeään vuodenaikaan. Olemme urheilleet lapsen kanssa paljon ja nauttineet lämpimistä säistä. D-vitamiinia saa kun viihtyy auringossa ja muuten tästä päivästä alkaen, tästä HETKESTÄ alkaen, alkaa meikäläisen herkkulakko.
Kaikki nämä asiat yhdessä ja erikseen, aiheuttavat kovasti mielihyvää ja ehkä juuri siitä syystä, luotto tähän kiertoon on kova. Ja kyllä, pessimisti ei pety. Silti yritän olla optimistinen.
Toivotaan siis oikein kovasti, että tämä aurinkoinen kevään kierto olisi juuri se oikea! Mahdollisimman monelle optimistille ja pessimistille ;)
-T-
Lähetä kommentti