Sieltähän se tuli. Itku.
Masentaa niin helvetisti kun nyt kävi taas jälleen kerran näin.
Taas lähdetään kohti uusia pettymyksiä ja taas odotellaan kuukausi ennen kuin saa taas todeta, ettei mitään ole tapahtunut. Taas hakataan päätä seinään ja taas itketään.
Mä olen niin valmis heittämään koko paskan vauvahaaveen helvetin kuuseen. Mä en jaksa.
Ihmiset marisevat, yksi siitä, miten synnyttäneiden osastolla kämppis kuorsaa- hei naama kiinni, sulla on sentään vauva! Mitä valitat????
Toinen marisee kun on raskaana ja voi niin huonosti, AI, ihanko totta? Mä voisin tuhat kertaa ennemmin niin huonosti, että joutuisin tiputukseen, kunhan vaan saisin olla raskaana ja saattaa maailmaan terveen vauvan, täysiaikaisena.
Ristus mä en jaksa.
5 kommenttia:
Voi paska!
Anteeksi, en saisi valittaa. Tiedän, että monet ottaisi raskauden pahoinvointineen. Vaikka sitä on toivonut raskautta kauan ja sitten kun on raskaana ja voi oikeasti helvetin huonosti niin sä et enää toivokaan enää raskautta. Kummallisia ajatuksia. Ja en todellakaan ole epäkiitollinen. Haluan tätä vauvaa niin paljon.
Olen todella pahoillani sun tilanteesta! Ja tarkoitan sitä. Kaikkea hyvää teille!
Kiitos kommentistasi, huomasin blogiasi luettuani, että sinulla oli sanasi sanottavana tuosta raskauspahoinvoinnista. Hassua, oma avautumiseni ei kuitenkaan koskenut sinua- vaan erästä IRL-tuttavaani joka pamahtaa paksuksi ihan vahingossa, kolmatta kertaa keskeytetyn yhdynnän seurauksena. Hän sitten osaa valittamisen jalon taidon ja tekee sitä ihan huolella niin livenä kuin Facebookissa. Sanoin hänelle jo suivaannuksissani, että pitäisit suusi kiinni- ottaisin niin paljon ennemmin raskauspahoinvoinnin kuin tämän jokakuukautisen itkun ja hampaiden kiristyksen.
Itse oksensin odotusaikana jollain mittakaavalla katsottuna rajusti, minulla oli verestäviä täpliä silmien ympärillä ja leuassa, sekä poskipäissä aina oksennettuani. Ne eivät ehtineet häipyä ennekuin uusia tuli.
Miehen mielestä ne sopivat minulle, näyttivät kuulemma kauempaa katsottuna pisamilta. Hullu, sanoisinko.
Ymmärrän että vauvanne on toivottu ja haluttu, sen olen kyllä saanut blogistasi hyvin selville. En haluaisi olla tällainen kuin olen, mutta tuomitsen näköjään hyvin jyrkästi raskaana olevat valittajat- itse kun niin toivon sitä. No, kyllä sinä ymmärrät.
Kaikkea hyvää myös teille- ja parempia oloja :)
Kiitos! Kirjoitin sen kaikille ettei olisi epäselvää kenellekään :) Kyllä mäkin tuomitsin niitä kaikkeja raskaana olevia jotka tuli raskaaksi heti.
Olen vaan niin tajuttoman väsynyt omaan tilanteeni. Haluaisin olla iloinen mutta se on jotenkin vaikeata nyt.
Ymmärrän tilanteesi. Paha olo on joka päiväistä ja suru on valtava. :(
Toivotaan, että tärppäisi tässä kuussa lääkkeiden avulla! Otitko käyttöön baby Aspiriinin?
en ottanut käyttöön. Tässä kuussa tuskin tulee kamalasti oviksen aikoihin peittoja heiluteltua ja otan kumminkin sen primolutin käyttöön nyt.
Nää on niin mun tän päivän fiilikset ; ( tekis niin vaan mieli itkeä...
Ja on itkettykin...
Miehen surukin alkaa olla jotain ihan kamalaa... ja sen näkeminen kuinka esikoinen kaipaa kaveria.
Kaveria, jota ei varmaan ikinä tule ; (
Lähetä kommentti