NYT!!!

Nyt se alkaa!! Tai oikeastaan eilen, mikä on sinänsä positiivista, että tätä on jo päivä takana! Nimittäin projekti nimeltään Terveellisempi elämä!
Mä olen oikeastaan tosi iloinen että mä päätin tän eilen. Mä kerron vähän taustaa asiasta.

Olen aina ollut pullukka. Muistan jo ala-asteella olleeni keskimääräistä isompi niin leveys-kuin pituussuunnassakin. Olin aina luokan pisimmän pojan pari kaikissa, missä nyt paria tarvittiin. Huono itsetuntoni kumpuaa paljolti ihan lapsuusajasta, ala-asteella minua kiusattiin kun olin pyöreä. haukuttiin erilaisilla rumilla sanoilla jotka oikeasti satuttivat. Isäni, äitini, ja sisaruksenikin ovat pyöreitä. Myös siitä syystä minua kiusattiin. Myös se, että meidän automme ei ollut viimeisintä huutoa, siitä kiusattiin. Myös se, että sain kauan toivomani tietyn tyyppisen fillarin vasta sitten, kun se oli jo OUT muiden mielestä. Myös ns. paras kaverini kiusasi ajoittain. En ikinä pysty antamaan heille asiaa täysin anteeksi, vaikka yritän ajatella että lapset ovat lapsia. Kiusaaminen on perseestä!

Nuoruusiällä kiloja kertyi, välillä vähemmän, välillä enemmän. Lukiossa olin vielä suht hoikka, tai no, omasta mielestäni. Ainakin nykyiseen verrattuna. Sitten opiskeluaikoina muistan myös kamppailleeni jonkin verran kilojeni kanssa, toki silloin tuli paljon käytettyä alkoholiakin joten kilot menivät osaksi sen piikkiin. Silloin kuljettiin pyörällä ja kävellen, kun ei muuta ollut. Koskaan en mennyt bussilla ja omaa autoa ei ollut. Aikuisiällä olen ollut liikalihava aina, lukuunottamatta laihdutuskuureja. Olen myös ns. romuluinen joten varmasti,vaikka olisin ns. liian laiha, painan aina enemmän kuin muut. Tämän hetkinen painoni ei kuitenkaan mene tuon romuluisuuden eikä isojen lihasten piikkiin.

En ole koskaan huudellut painoani missään, mutta nyt sen teen. Olen 170cm pitkä. Helppo elämä ja lapsen kanssa kotona oleminen tekivät sen, että kesällä 2012 painoni oli kivunnut huimaan 114,2kg:n! Se tuntuu kamalalta kirjoittaa. Tartuin kuitenkin härkää sarvista ja syyskuussa 2012 kun menin gestaatiodiabeteksen vuoksi kontrolliin, painoni oli 111,2kg. kolmisen kiloa siis tippunut muutamassa kuukaudessa. Lokakuussa aloin taas käymään kuntosalilla, se kun on oikeastaan ainoa urheilumuoto mitä siedän, noh, spinningin ohella. Jumpat saavat täältä ison peukun alaspäin. Eilen kävin puntarilla. 108,3kg. Alkas suoraan sanottuna vituttamaan. Suunta oli taas ylöspäin! Sitten jokin napsahti päässäni, sillä hetkellä kun olimme lähdössä naperon kanssa ulkoilemaan. Oli pakko laittaa ulkoiluhousujen alle kalsarit kun oli niin kylmä. ARVAA kiristikö? Kumarruin kireissä housuissa laittamaan pakkaskenkiä jalkoihini ja tuntui että verenpaine oli niin korkea että ihan päässä suhisi. Silloin päätin, että nyt. NYT. Ihan oikeasti, kukaan ei voi mun elämää muuttaa, ellen minä itse. Napsahtaminen kannatti sillä tänään aamulla puntarille kiivetessäni se näytti 107,2kg. Kun alkasin odottamaan esikoistani, painoni oli juuri ja juuri kaksinumeroinen. Haluan saavuttaa tuon kaksinumeroisuuden ja siitä suunta on sitten vain alaspäin. Mutta ensin haluan kaksinumeroiseksi.

Avaimet, jolla aion tuon kymmenisen kiloa repiä pois, ovat seuraavanlaiset: Käyn salilla 2-3krt viikossa, niinkuin tähänkin asti. Herkut pois. Liian ehdoton ei saa olla, ettei homma tyssää alkuunsa mutta lipsumisia ei saa tulla liiaksi ettei homma tyssää senkään takia heti alussa. Proteiinia lisää, punaiset lihat vähemmälle, vettä lisää ja arkiliikuntaa lisää. Yksinkertaisesti ja lyhyesti sanottuna, hiilarit vähemmälle ja protskua lisää.

Olen onnistuneesti pudottanut painoa muutaman kerran aikuisiällä, ts. omillani asuessani. Painonvartijat oli hyvä kanava, silloinkun täällä vielä ryhmiä oli. Enää ei vissiin taida olla olemassa koko Painonvartijoita? Toki, materiaali on tallessa joten niitäkin voisi vilkuilla. En muista paljonko paikkareissa silloin vuosia, vuosia sitten tiputin, mutta oliskohan ollut jotain kymmenisen kiloa? Pussikeitot. Niitä olen käyttänyt, eri merkkisiä ja ryhmässä ja itsekseni. Aina ne ovat toimineet mutta pitkäjänteisyyttä ei kaiketi ole riittänyt liian pitkälle kun paino on aina tullut takaisin. korkojen kera.

Kun aloimme lasta yrittämään, olin myös kolmenumeroinen painon saralla. Tiputin kontrolloidussa porukassa pussikeitoilla kymmenisen kiloa ja jouduin jättämään ryhmässä käynnin kesken tultuani raskaaksi <3 Voitte uskoa, että tämä tieto motivoi mua nytkin pudottamaan painoa. Uskon, että tuo kaksinumeroisuus on se kriittinen raja. Kymmenisen kiloa ei ole edes paljon. pudottaahan pitäisi paljon enemmän, mutta en halua asettaa itselleni liian ahdistavaa tavoitetta, pikkuhiljaa. Ja sitäpaitsi, paino on tippunut kuitenkin kesästä seitsemisen kiloa joten en valita. :) Teen oman sivunsa vielä tuosta painon pudotuksesta, siellä on päivämääriä ja kiloja.