Vitamiinilistausta ja kp18

Menossa kp18. Viime kierrossahan tämä jäi kierron viimeiseksi päiväksi. netistä olen taas vaihteeksi lukenut tarinoita terolutin käyttäjistä, kuinka pian he ovat raskautuneet.. turha itseensä valaa toivoa tuollaisista tarinoista, että "yleensä kolmannesta kierrosta". minäkin raskauduin esikoista yrittäessämme ekasta clomifen kierrosta, vuoden luomuyrityksen jälkeen. toista lasta yrittäessämme olen syönyt clomeja monta kiertoa, eri päivinä ja on ollut proveraa sun muuta. tuloksetta.
Ympärillä kuuluu vain napse kun toinen toisensa perään raskautuu. Edelleen joukossa suuri määrä niitä, jotka eivät edes haluaisi. Mä en käsitä tuota yläkerran ukon toimintatapaa, miksi suoda lapsi sellaiselle, joka ei lasta halua, miksi ei anna lasta sellaisille, jotka sitä toivovat, enemmän kuin mitään muuta maailmassa?

Eilen katsoin TLC-tvkanavalta ohjelmaa joka kertoi salaa raskaana olevista. ihmisistä, jotka eivät uskaltaneet kertoa läheisimmilleen raskaudestaan, joku pelkäsi äitinsä ja pastorina toimivan isänsä reaktiota, yksi pelkäsi jopa parhaan ystävänsä reaktiota siihen, miten tämä suhtautuu kun karikkoisen suhteen jälkeen perheeseen tulee toinen, tällä kertaa toivottu lapsi. Mä mietin ohjelman aikana, miten onnelliseksi lähipiiri tulisikaan puolestamme, jos kertoisimme että odotamme toista lasta. Sehän olisi vain luonnollinen jatkumo tähän pikku perheeseemme. Esikoiselle sisarus ja äidille ja isille toinen maailman rakastetuimmista ja toivotuimmista lapsista. Meillä olisi kaikki valmiina. Iso omakotitalo, jossa on yläkertakin vielä suunnittelematta, sinne voisi rakentaa lapsille oman valtakunnan. Meillä on iso piha, jonne ensi kesänä rakennamme leikkimökin ja keinut sekä hiekkalaatikon. Ennen kaikkea meillä on rakastavat sydämet, joihin vallan mainiosti mahtuu toinen ja kolmaskin lapsi.
Sylimme ovat aina avoimena uudelle lapselle ja se tunne, mikä isinkin sydäntä puristaa, kun toista lasta ei kuulu, on todella raastava, joskin hän on meistä se optimisti, joka uskoo että toinen lapsi meille suodaan.
Mua niin ärsyttää ihmisten ajattelutapa. Ajatellaan, että kun ollaan itse niin saatanan hedelmällisiä, että kaikki muutkin ovat. Miten se nyt voisi olla hankalaa, yksi lapsi pyöräyttää? Joku kitisi facebook-kirpparilla sitä, miten ihanat vaunut jollakin oli myynnissä, kuulemma vain vauva puuttuu. Myyjä tokaisi tähän että "se asia on helposti korjattu". Aijaa. Tekikö mieli huitaista? Tekikö mieli ottaa paidankauluksesta kiinni ja pyöräyttää pari kertaa? Ihmiset ovat välillä niin idiootteja!!

Mä yritän nyt ihan tosissani raskautua. Niin tosissani, että en tiedä enää mitä muuta voisin tehdä asian eteen.  Laihdutus tai sanotaanko keveämpi elämä on menossa vaihtelevalla menestyksellä, mutta kymmenisen kiloa pitäisi saada pois että olisin tyytyväinen. Saisinpa tämän kestoflunssan nyt karistettua niin pääsisin taas salille! Toista viikkoa nyt kurkku kipeä, aamuisin niin ettei saa kunnolla puhuttuakaan ja väsy ja vetämätön olo vaivaa kaiken aikaa. 

ajattelin laittaa samalla tähän näitä "lapsentekovitamiineja" hieman ylös, näitä siis nappailen tällä hetkellä.

Foolihappo 400mikrogrammaa
B6-vitamiini 100mg
D-vitamiiní 50mikrogrammaa
C-vitamiini 500mg

näiden lisäksi lääkkeistä käytössäni on siis jatkuvana Thyroxin 0,1mg
ja tässä (ja seuraavassa kierrossa) Terolut. 

Eilen luin netistä myös muiden, sekundäärisesti lapsettomien mietteitä ja olivat kyllä kuin omasta päästä heidän ajatuksensa. Kukaan ei voi ikinä tietää, miltä tuntuu kun toista lasta ei kuulu, se on eri asia kuin ettei ole lasta ollenkaan. On kumminkin kerran onnistunut, miksi ei onnistu toista kertaa?
Miten suuri on toisen lapsen kaipuu, kun tietää, mitä elämä lapsen kanssa on ja mistä jää paitsi, jos toista ei tulekaan? Miten monella vanhemmalla suurimpana ajatuksena on se, että saadaan sisarus esikoiselle. Sanoin miehelle, että mä olen tyytyväinen, jos saadaan kaksi lasta. Kaksi on parempi kuin yksi, vaikka kolme on se, mitä me kumpikin toivomme.

Rakkaus ja raastava kaipuu toista lasta kohtaan on sanoinkuvaamaton. Tulethan meille, tulethan?