Ajatuksia

Pakko laittaa ylös taas vähän omaa ajatuksenjuoksua.

Tänään menossa kp 6. Huomenna nappaan viimeisen clomin ja laitan purkin jälleen kerran odottamaan lääkekaappiin- tulee se seuraava kierto sieltä taas yllättävän pian. En usko raskautumiseen, en edes Clomifeneillä. Miksi ne nytKÄÄN toimisivat? Olen käyttänyt Clomifeniä viimeksi kesäkuussa 2013 ja sitten ne loppuivat ja elokuussa plussasin. Mikä onnenkantamoinen!
Kaikkihan me tiedämme, miten se päättyi. Niin paskasti, ettei paskemmin voi käydä. Tai oikeastaan voi, olisihan raskaus voinut edetä pidemmälle ja mennä sitten kesken. Tai olisi voinut tulla kohtukuolema. Tai pahasti kehitysvammainen lapsi. Tai tai tai.
Väkisinkin taas mietin näitä asioita, ihan koko ajan.
Tunnen, että Clomifenit tekevät kropassani jotain, tuntuu sellaista nippailua munasarjoissa ja olen kovin kostea.
Follikkeliultra on 24.2 ja silloin nähdään, onko näistä mihinkään.

Tiedän, että minun pitäisi pudottaa painoa. Olen saanutkin sitä pois ihan kivasti sitten kesän 2012. Tuolloin olin painavimmillani. Siitä on noin kymmenen kiloa.
Ne kilot, mitä tiputin keskenmenon jälkitarkastukseen mennessä, ovat tulleet kaikki takaisin.
Olen oravanpyörässä. Laihdutan, että raskautuisin. Kun en raskaudu, syön ja lihon. Ja taas laihdutan tai ainakin poden helvetillistä morkkista siitä, että pitäisi laihduttaa. Clomitkin tehoaisivat paremmin kun laihduttaisin. Vittu mikä ongelma.
Olen sokeririippuvainen. Voisin elää sokerilla! Viimeistään kun lapsi on päiväunilla, alkaan kollaamaan kaappeja, "eikö täällä ole mitään hyvää". Useimmiten ei ole. Sitten satun löytämään vaikkapa levyn Taloussuklaata (yäk!) ja vedän sen näkööni.

Olen tunnesyöjäkin. Sekin vielä. Kun olen iloinen, haluan juhlia ja sitten syödään ja nautiskellaan. Kun olen surullinen, haluan makeaa, se auttaa. Kun mulla on menkat, haluan suklaata, se auttaa ihan oikeasti. Miten helvetissä pääsen eroon tästä?

Parhaiten itselleni sopisi pussikeittodieetti. Minun pitää käydä läpi jotain niin totaalista, etten kerta kaikkiaan voi ottaa mitään muuta, kuin jotain tiettyä, tässä tapauksessa pussikeittoja.
Niillä saan hyviä tuloksia, nopeasti. Aina pussikeittodieetin aikana mietin, kuinka kovasti kaipaan kaikkea puhdasta ruokaa; salaattia, hedelmiä, vaikka kalkkunaa! Miksi en normaalisti voisi syödä niin? En kaipaa karkkia, sipsiä tms. En todellakaan. Vaan kunnon ruokaa.

Miten ihmeessä saan ohjelmoitua päänuppini niin, että en syö kaikenlaista sontaa?
Miksi se on lapselle niin helppo perustella- että karkkipäivä on vaan kerran viikossa? En todellakaan halua, että hänestä tulee äitinsä kaltaista läskikasaa, siksi haluan tiukasti pitää kiinni kerran viikossa herkuttelusta- hänen kohdallaan!

Aloimme puhumaan etelänlomasta loppuvuodelle. Mies sanoi pohtineensa, uskaltaako lomaa varata, jos olen pieniin päin. Olisin parhaassa tapauksessa loman aikoihin aika viimeisilläni, että rahat menisivät sitten hukkaan. Sanoin, että en usko ollenkaan, että olisin raskaana, miksi ihmeessä olisin? Varaa ihmeessä loma ja maksa lennot. tuleepahan jinxattua samalla.
Mikäs mahosta tiineen tekisi. Ei sitten mikään.