Tänään on ollut ihan hyvä päivä. Nukuin yön hyvin ja heräsin aamulla itkuhälyttimestä (toisesta päästä taloa) kuuluviin iloisiin kiljahteluihin ja heräsin hymy kasvoilla, oma rakas palleroni oli herännyt pirteänä uuteen päivään. Lähdimme pyörällä avoimen päiväkodin jumppahetkeen ja sen jälkeen pyöräilimme hieman ympäri ämpäri kotikonnuilla.
Olen siivonnut, pessyt pyykkiä, imuroinut ja suurimman osan ajasta ihan hymyssä suin. Sitten taas kun lapsi nukkui, pysähdyin miettimään asioita ja vaivuin hetkeksi synkkyyteen, josta pakotin itseni pois. En voi alkaa synkistelemään enää tämän enempää. Olen ollut niin onneton, että tuntui hyvältä nauraa lapsen toilailuille ja olla suht oma itsensä. Niin karulta kun se kuulostaakin, eipä noitakaan asioita parane alkaa murehtimaan, se kun ei asiaa muuksi muuta, valitettavasti.
Lapseni pakottaa minut ulos, laittamaan ruokaa = syömään ja menemään ajoissa nukkumaan, koska herätyskin on suht aikaisin.
Onneksi minulla on sinut, rakas lapseni, äiti rakastaa sinua yli kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti