Tänään on alkion siirrosta 11 päivää. Niistä neljänä olen saanut yhä vahvistuvan plussan testiin ja kolmena olen vuotanut kuin viimeistä päivää. Vuoto on ihan normaaliin kuukautisvuotoon verrattavissa olevaa ja lugen laittamisen jälkeen makoilen noin 10min ennenkuin nousen pystyyn, että lääkkeestä imeytyisi edes jotain.
Hoitajalle soitin eilen aamusta ja hän sanoi, ettei tilanteessa voi oikein tehdä muutakuin käydä verikokeessa heti (eilen siis) ja sitten muutaman päivän kuluttua uudelleen. Kun soitin tuloksia, hoitajan kommentti oli hyvin yksiselitteinen: biokemiallinen raskaus. Hänen mielestään HCG:n määrän pitäisi olla jo muutama sata tässä vaiheessa. Hänen mielipiteensä oli, että lopettaisin lugesteronien käyttämisen heti, koska arvo on noin pieni- itse ehdotin, että käyttäisin lugeja ainakin seuraavaan verikokeeseen, JOS nyt sattuu että vuoto olisikin jonkun hematooman tms. aiheuttama..Hoitaja kertoi varmistavansa asian lääkäriltä ja sanoi ilmoittavansa lääkärin kannan mulle samantien. Lääkäri sanoi, että mikäli vuodon mukana ei tule riekaleita, hänen mukaansa lugeja tulisi käyttää seuraavaan verikokeeseen, eli torstaihin.
Puhelun jälkeen aloin googlailemaan viitearvoja milläkin raskausviikolla. Tuo minun HCG arvoni 35 on sellainen, että pienemmilläkin arvoilla (pp 10) raskaus on jatkunut, vuodosta huolimatta. En ole aivan täysin heittänyt kirvestä kaivoon, mutta en myöskään anna itselleni turhia toiveita. Olen asennoitunut niin, että tämä(kin) raskaus on menetetty, kaikki mitä tapahtuu positiivisempaan suuntaan, on todellakin positiivista.
Nukuin viime yön ihan hyvin. Jonkinlainen epätietoisuus siitä, että raskaustestit vahvistuvat samaan tahtiin kun vuoto lisääntyy, on ollut äärimmäisen stressaavaa. Eilen sitten jostain syystä pillitin hetken ja sitten ajattelin, että perkele, tästäkin suosta noustaan. Ei ole muuta vaihtoehtoa.
Onneksi olemme taas pian lähdössä jokavuotiselle kahden viikon etelän lomalle, aion todellakin olla NIIN lomalla, enkä suo tälle paskalle projektille ajatustakaan.
Saan mennä perheeni kanssa rannalle, nauttia vesipuistoista ja iltakävelyistä, auringosta, lämmöstä..
Tottakai ensisijaisesti toivon ihmettä (mitä meillekö? pah) että raskaus jatkuisi ja kaikki menisi hyvin, mutta plan B on todennäköisempi. Lomaa odotellessa.
ps. tänään en testannut, en edes muistanut koko asiaa aamulla. ihmeellinen ihmismieli!
3 kommenttia:
Kuulostaa ihan omalta km:ltani, toki toivomme että tästä vielä ihme kehkeytyy. Se hyvä puoli näissä turpiin tulemisissa on, että oppii varomaan toivomisia ja periaatteessa "nollaamaan" jos/kun se pettymys sieltä tulee, tiedä sitten onko se oikeasti hyvä asia vai ei.. Loma kuulostaa pirun hyvältä, mietin oman tärskyni jälkeen että lähdetään äkkilähdöllä äkkiä johonkin pois, muihin maisemiin. Se nyt kuitenkin rahatilanteesta johtuen jäi, mutta on mielestäni paras vaihtoehto koko paskan unohtamiseen hetkeksi. Suosta noustaan joo, jotta voidaan sinne taas painua - plah. Voimia tämän tilanteen läpi rämpimiseen, seurailen kuulumisiasi tiheään ja yritän olla ajattelematta omiani... Yritetään uskoa siihen latteuteen, että if there's a will, there's a way :/
Toivottavasti kaikki on hyvin! Ja toi että pp10 pitäs olla satoja on ihan höpöhöpöä.
Jotenkin kuitenkin..ihmetyttää se, ettei ole ollut normaaleja menkkakipuja, ei selkäsärkyä, vatsan kurinoita ja pörinöitä, niinkuin aina menkoissa. Ei riekaleita eikä roikaleita, ei samanlaista vitutusta kuin aina menkkojen aikana. Tänään on ollut hyvä päivä ja olen siivonnut kotia ja ollut muutenkin hyvä fiilis. Kai mä sit vaan alitajuisesti uskallan luottaa siihen pakkastyyppiin, joka tammikuussa toivottavasti saadaan laitettua kasvamaan.
Lähetä kommentti