Eilen oli siis pp 16 ja tein aamulla Apteekin raskaustestin, joita ostin noin viikko sitten pari kappaletta. En ole niillä vielä tässä rupeamassa testannutkaan.
Tulos ei jätä mitään arvailujen varaan. Hcg on noussut kiitettävästi koko ajan ja nyt huomaan tuntevani jonkinlaisia kasvukipuja kohdun suunnalla. Repäisykipuja tuntuu varsinkin vasemmalla puolella alavatsaa, kun käännyn nukkuessani esim selältä vatsalle tms. Viimeyönäkin heräsin tälläiseen repäisyyn.
Rinnat ovat jonkin verrran arat ja pientä etomista tulee ja menee silloin tällöin.
Olimme tupereissa viime lauantaina ja oli ihan sikahuonosti järkätty alkoholittomien osalta koko ilta. Alkumaljat olivat vain alkoholillisia ja minullekin sellainen tuupattiin käteen, pyysin kohteliaasti alkoholitonta, sen kummemmin perustelematta ja sain sellaisen, tosin noin 5 min odottelun jälkeen. Eli minua ja minun alkoholitonta maljaani odotettiin. Kyllähän se kävi kaikille selväksi että minulla tosiaan on alkoholiton. No, ihan sama. Noista kekkereistä lähdimme miehen kanssa kotiin jo ennen ilta ysiä, alkoi niin väsyttää ja hikoiluttaa. En tiedä mikä tämä hikoilujuttu taas on, mutta välillä tulee ihan kamalia hikipuuskia. Kai se hormoneista johtuu?
Vuoto alkasi tosiaan edellis sunnuntaina ja loppui viime keskiviikkona, torstaina tuli enää jotain pientä pyyhkiessä. Sen jälkeen ei ole ollut mitään vuotoa, mutta pelkään kuin halvattu uuden vuodon alkamista. Tänäänkin aamulla vessaan mennessäni oli niin kova pelko siitä, että paperi olisi pyyhkiessä punainen. Miten ihmeessä voisin päästä tästä kauhusta eroon?
Vaikka sanoin hoitajallenikin, että mikään ei mua enää tässä raskaudessa yllätä, olen silti hyvin, HYVIN pelokas. Mieheni mielestä tämä ei ole enää tervettä.
Torstaina menen verikokeeseen ja mikäli arvo on kunnolla noussut, alamme varailemaan ultra-aikaa.
Mitään epäilystä HCG:n noususta mulla ei ole. Mietin vain sitä, että esim esikoisen aikana mulla ei kertaakaan mitattu verestä hcg arvoja. Onko tuo hcg mittailu vähän turhan stressin lisäämistä?
ja niin, tänään on rv 4+3. Pitkä ja kivinen tie pelkoineen kaikkineen edessä.
7 kommenttia:
Kyllä mä olen molemmissa raskauksissa testannut hullun lailla. Ekassa vähän lungimmin, mutta tokassa ihan hysteerisenä tein kotona testejä, yksityisellä ja julkisella hcg-mittauksia, joten sanoisin kuuluvan asiaan 🙂 Tein jopa raskaustestin ennen np-ultraa, etten turhaan mene sinne, vaikka siis tyyppi oli jo aiemminkin ultrassa nähty. Hullua!
Mulla ollut verenvuotoa molemmissa ja se pelko säilyi loppuun asti. Ja toisessa vuoto säikytteli vielä rv 15-16.
Eka pelkäsi ettei raskaus ala, sitten kun alkoi, pelkäsin keskenmenoa, sen jälkeen vaikeasti vammaista tai sairasta lasta, kohtukuolemaa ja vielä synnytyksessäkin pelkäsin, että jotain kamalaa tapahtuu. Toivottavasti sulla menee vähän vähemmillä peloilla! Nyt kun mietin, niin en tiedä miten selvisin raskauksista tervejärkisenä 😅
Kyllä on ollut jännittävä alku, huh! Mutta hyvinhän sä voit, kynnet ja hiuksetkin on jäljellä, vai mitä? ;)
Kaikkea hyvää & rauhallisiakin hetkiä paniikkien lomaan! <3
Jännä on ollut alku- ja on edelleen! Mutta kyllä, kaikki hiukset ja kynnet on edelleen tallella :) Kiitos, touhukkaana pitäminen jaksamisen rajoissa pitää ajoittain itseäni rauhallisena.
Sitäpä juuri, pelko vaan muuttaa muotoaan. Testaaminen antaa ajoittaista mielenrauhaa vaikka kipuilu vie sitä taas pois. Silti raskaana kunnes toisin todistetaan. Ja kiitos!
Onnea teille! Olen iloinen teidän puolesta ja ymmärrän pelon. Onnellista odotusta teille :)
Hei. Ollaanpa kovasti samoissa! Itselläkin sekundäärinen lapsettomuus, esikoinen syntynyt 2011, niin kuin sinullakin. Ja nyt sitten vihdoin hoidoista tuli plussa. Minulla on tänään rv 4+4, eli ollaan lähes täsmälleen (vain yksi päivä eroa) samassa vaiheessa. Voi miten hauska yhteensattuma :))
Iiik!! Ihanaa! Paljon onnea!! <3
Lähetä kommentti