Otsikossa tärkeimmät.
tiistai 5. huhtikuuta 2016
perjantai 1. huhtikuuta 2016
epäonnistunut pas
Iloisia uutisia raskausblogikammoisille, en ole raskaana!
Ei tarvitse sen takia lopettaa blogini lukemista että täältä raskausuutisia pelmahtaisi näytölle.
Tänään pp 10 ja testi kirkuvan valkoinen.
Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia pettymyksiä.
keskiviikko 23. maaliskuuta 2016
Onnistunut siirto takana
Pikapäivitys väsyneeltä matkalaiselta..
Jokunen aika sitten saavuttiin kotiin tämän päiväiseltä alkionsiirtoreissulta. Meillä oli lapsi mukana, sillä itse prosessihan ei vie kuin 15min kaikkineen, joten mies ja lapsi odottelivat autossa, kun minä kävin ottamassa pienen kyytiläisen mukaan.
Siirto meni hienosti, alkio oli eilen iltapäivällä otettu sulamaan, oli ollut nelisoluinen ja kaksipäiväinen siis pakastettaessa. Tänään ennen siirtoa pieni oli innostunut jakautumaan jo yhdeksänsoluiseksi ja oli todella kaunis.
Siirto meni smoothisti, sain reseptin Gonapeptyliin ja sen pistän perjantaina.
Siirron jälkeen menimme koko perhe syömään ja sitten veimme lapsen sisäleikkipuistoon peuhaamaan. Kyllä oli kiva päivä, raskas mutta kiva. Ja mikä parasta, siirtoon päästiin.
Nyt nukkumaan, väsyttää aikalailla.
Jokunen aika sitten saavuttiin kotiin tämän päiväiseltä alkionsiirtoreissulta. Meillä oli lapsi mukana, sillä itse prosessihan ei vie kuin 15min kaikkineen, joten mies ja lapsi odottelivat autossa, kun minä kävin ottamassa pienen kyytiläisen mukaan.
Siirto meni hienosti, alkio oli eilen iltapäivällä otettu sulamaan, oli ollut nelisoluinen ja kaksipäiväinen siis pakastettaessa. Tänään ennen siirtoa pieni oli innostunut jakautumaan jo yhdeksänsoluiseksi ja oli todella kaunis.
Siirto meni smoothisti, sain reseptin Gonapeptyliin ja sen pistän perjantaina.
Siirron jälkeen menimme koko perhe syömään ja sitten veimme lapsen sisäleikkipuistoon peuhaamaan. Kyllä oli kiva päivä, raskas mutta kiva. Ja mikä parasta, siirtoon päästiin.
Nyt nukkumaan, väsyttää aikalailla.
sunnuntai 20. maaliskuuta 2016
Lohduttavat luget
Vuoto ei siis koskaan alannutkaan. Se läiskä paperissa torstaina, aiheutti mulle kovan luokan paskahalvauksen ja sai miehenkin pettymään pahan kerran. Itkeä vollotin hetken ja ajattelin, että tätähän tämä on, paskaa paskan perään.
Kun torstaina ei mitään enää tullut, tuon ensimmäisen läiskän jälkeen, pelkäsin, että aamulla herätessäni sänky lainehtii tapansa mukaisesti. niin mulla aina vuoto alkaa, ensin todella vähän, sitten yön aikana kiihtyy rajuksi. Ei kuitenkaan tällä kertaa. Perjantaina ei tullut mitään, eikä edes pe-la yönä. Lauantai-aamuna laitoin lugen ja vaihdoin laastarit. Omituiset menkkakivut ovat hävinneet ja olo on hyvin helpottunut.
Nyt vain odotellaan tiistaita ja toivotaan, ettei puhelin soi ja saisimme lähteä ajelemaan kohti pakastealkion siirtoa.
Kun torstaina ei mitään enää tullut, tuon ensimmäisen läiskän jälkeen, pelkäsin, että aamulla herätessäni sänky lainehtii tapansa mukaisesti. niin mulla aina vuoto alkaa, ensin todella vähän, sitten yön aikana kiihtyy rajuksi. Ei kuitenkaan tällä kertaa. Perjantaina ei tullut mitään, eikä edes pe-la yönä. Lauantai-aamuna laitoin lugen ja vaihdoin laastarit. Omituiset menkkakivut ovat hävinneet ja olo on hyvin helpottunut.
Nyt vain odotellaan tiistaita ja toivotaan, ettei puhelin soi ja saisimme lähteä ajelemaan kohti pakastealkion siirtoa.
perjantai 18. maaliskuuta 2016
"Ei, ei se mennyt niin"
Eilen olin maani myynyt, hyvin syvissä vesissä tallova, itseään syyttelevä, masennuksen portteja kolkutteleva nainen.. Eilisiltaa kohti mieli parani, tänään mieli on ollut jo melkein loistava, joskin edelleen pelokas.
En uskalla sanoa ääneen, en edes kirjoittaa mitä asia koskee. Jos luitte eilisen postauksen, voitte vaan ajatella mitä asia koskee. Minä en sano sitä ääneen, sillä olen sen verran taikauskoinen, että tiedän pahaa tapahtuvan jos iloitsen ja puhun asiasta.
Sanonpahan vaan, että onneksi huomenna on lauantai ja ihan pian tiistai.
torstai 17. maaliskuuta 2016
Voi vittu
Arvasinhan. Tiesinhän tämän.
Hetken onni kääntyy taas epäonneksi ja itkuksi.
Miten saatana tässä voi käydä näin, kerta vitun toisensa jälkeen? MITEN HELVETISSÄ???
Bongasin verta äsken vessapaperista.
Tiistaina olin onnellinen ja olen toivonut enemmän kuin mitään muuta, että päästäis siirtoon. Menkkamaisia oloja on ollut koko viikon ja lauantaina olisin saanut aloittaa luget.
Sanoinhan lääkärille, että minä olen ensimmäinen, joka tulee vuotamaan vahvasta Estradot-annoksesta huolimatta. Sanoinhan. Olen ensimmäinen niin maho, hänen piiiiitkällä erikoislääkäriurallaan, joka vuotaa näistä laastareista huolimatta. Maho, jota ei koskaan saada pakastealkion siirtoon, koska on niin saatanan maho, ettei mikään lääke toimi. Ei imeydy, ei auta.
Taas meni vituiksi, pum vaan.
Hetken onni kääntyy taas epäonneksi ja itkuksi.
Miten saatana tässä voi käydä näin, kerta vitun toisensa jälkeen? MITEN HELVETISSÄ???
Bongasin verta äsken vessapaperista.
Tiistaina olin onnellinen ja olen toivonut enemmän kuin mitään muuta, että päästäis siirtoon. Menkkamaisia oloja on ollut koko viikon ja lauantaina olisin saanut aloittaa luget.
Sanoinhan lääkärille, että minä olen ensimmäinen, joka tulee vuotamaan vahvasta Estradot-annoksesta huolimatta. Sanoinhan. Olen ensimmäinen niin maho, hänen piiiiitkällä erikoislääkäriurallaan, joka vuotaa näistä laastareista huolimatta. Maho, jota ei koskaan saada pakastealkion siirtoon, koska on niin saatanan maho, ettei mikään lääke toimi. Ei imeydy, ei auta.
Taas meni vituiksi, pum vaan.
keskiviikko 16. maaliskuuta 2016
Ultraa ja pelkoa
Olin eilen ultrassa. Limakalvo oli 10mm luokkaa ja molemmat munikset unilla, niinkuin kuuluukin. Lääkärin mielestä PASiin olisi voinut suunnata ja tämän viikon perjantaina, mutta perkele kun se eilinen ultra-aika oli vasta iltapäivällä ja kun niitä lugeja pitää käyttää kolme päivää ennen siirtoa, homma vesittyi siinä.
Jos mulla olisi ollut aamuaika eilen, olisin voinut eilen aloittaa luget ja siirtoon oltais päästy perjantaina. Vittu sanon mä.
Nyt repii se, että siirtoajankohta venyy tiistaille, koska maanantaina pallero pitää ottaa sulamaan ja tiistaina siirto eli matkustus toiseen kaupunkiin taas kerran.
Kaikki olisi muuten hyvin, mutta mulla on nyt kolme-neljä päivää ollut ihan jäätäviä menkkakipuja! Alaselkää särkee, vatsassa murisee menkkamaisesti, koko ajan on vatsa kipeä... asiaa ei helpota yhtään se, että Estradotien tuoteselosteessakin sanotaan että välivuodot ovat täysin tavallisia! PERKELE!
Jos tää hehkee limakalvo nyt alkaa vuotamaan pois ennen lauantaina (jolloin saan tuikata ekat luget), niin TÄMÄKIN PAS on pilalla.
Kun kysyin lääkäriltä tuntemuksista, hän vastasi, että voihan olla, että mun keho reagoi tällä tavoin estrogeeniin. Takeita ei tietenkään voi antaa, mutta hän sanoi, ettei pitkällä hoitourallaan muista yhtäkään tapausta, että olisi hedelmällisessä iässä olevalla naisella vuotanut Estradotista huolimatta. Musta vaan tuntuu,että saatan olla ensimmäinen.
Mä olen niin saaatanan kyllästynyt tähän ainaiseen menkkapelkoon, tämä on hyvin lamauttavaa.
Nytkin tuntuu siltä, että vessaan pitäisi mennä kiireellä ja tuo alati lisääntyvä valkovuoto ei myöskään helpota tätä henkistä kärsimystä. Koko ajan on tunne, että verta holahtaa housuun.
Voi hitto kun lauantai tulisi nopeasti...silloin saan vaihtaa taas laastarit ja aloittaa luget.
On tämä perseestä.
Jos mulla olisi ollut aamuaika eilen, olisin voinut eilen aloittaa luget ja siirtoon oltais päästy perjantaina. Vittu sanon mä.
Nyt repii se, että siirtoajankohta venyy tiistaille, koska maanantaina pallero pitää ottaa sulamaan ja tiistaina siirto eli matkustus toiseen kaupunkiin taas kerran.
Kaikki olisi muuten hyvin, mutta mulla on nyt kolme-neljä päivää ollut ihan jäätäviä menkkakipuja! Alaselkää särkee, vatsassa murisee menkkamaisesti, koko ajan on vatsa kipeä... asiaa ei helpota yhtään se, että Estradotien tuoteselosteessakin sanotaan että välivuodot ovat täysin tavallisia! PERKELE!
Jos tää hehkee limakalvo nyt alkaa vuotamaan pois ennen lauantaina (jolloin saan tuikata ekat luget), niin TÄMÄKIN PAS on pilalla.
Kun kysyin lääkäriltä tuntemuksista, hän vastasi, että voihan olla, että mun keho reagoi tällä tavoin estrogeeniin. Takeita ei tietenkään voi antaa, mutta hän sanoi, ettei pitkällä hoitourallaan muista yhtäkään tapausta, että olisi hedelmällisessä iässä olevalla naisella vuotanut Estradotista huolimatta. Musta vaan tuntuu,että saatan olla ensimmäinen.
Mä olen niin saaatanan kyllästynyt tähän ainaiseen menkkapelkoon, tämä on hyvin lamauttavaa.
Nytkin tuntuu siltä, että vessaan pitäisi mennä kiireellä ja tuo alati lisääntyvä valkovuoto ei myöskään helpota tätä henkistä kärsimystä. Koko ajan on tunne, että verta holahtaa housuun.
Voi hitto kun lauantai tulisi nopeasti...silloin saan vaihtaa taas laastarit ja aloittaa luget.
On tämä perseestä.
keskiviikko 9. maaliskuuta 2016
Lumiukkoja ja Estradolia
Otsikkokin sen jo kertoo, hyvin sekalaista asiaa tulossa.
Aloitin Estradotien käyttämisen lauantaina, kp 1. Mua jännitti ihan tosissaan, miten tulevat pysymään ihossa kiinni, mutta eihän niiden kanssa ole mitään ongelmaa.
Kun eilen oli vaihdon aika, liima oli todella sitkeää ja ne laastarit sai ihan repimällä repiä irti. Rumat liimajäljet jäi, mutta eräältä foorumilta saamani vinkin mukaan, kannattaa liimajälkiin jättää muhimaan rasvaista perusrasvaa niin saa liimat hyvin irti. Tämä tepsikin hyvin ja illalla suihkuun mennessä sain vain napata liimat ihosta irti.
Estradotista kaiketi johtuu tämä tunteiden ailahtelevuus. Eilen oli rankka päivä, itketti ihan ilman syytä ja pahoinvointiakin oli illalla hammaspesun aikaan. Olisin ihan selvästi voinut ajatella olevani raskaana, ellen olisi toisin tiennyt.
Eilen väriteltiin lapsen kanssa värityskirjaa ja yhtäkkiä alkas kyyneleet valumaan poskia pitkin ja lapsi kysyi, miksi itket äiti.. En osannut sanoa mitään, sanoin, etten oikein edes tiedä. Mua suoraan sanottuna vähän kummastuttaa nämä oireet itsessäni, mutta eikai tähän mitään muuta syytä ole kuin nuo laastarit. Toivottavasti toimivat muutenkin kuin vain mielen ailahtelun suhteen.
Ensi viikon tiistaina mulla on ultra polilla, sitten selviää onko PASiin mitään asiaa. Vaikka eihän sitäkään tietysti voi tietää, selviääkö meidän ainokainen edes sulatuksesta.. Saa nähdä.
Tänään ollaan oltu lapsosen kanssa lumiukon teossa ja tässä kirjoitellessani katselen tuota ihanaa ilmestystä, joka suu täynnä porkkanaa katselee lastenohjelmaa Ipadistä, tänään kun on sellainen päivä, että tuota laitetta saa käyttää jonkin aikaa. Miten paljon rakastan tuota pientä suurta pörröpäätä!
Aloitin Estradotien käyttämisen lauantaina, kp 1. Mua jännitti ihan tosissaan, miten tulevat pysymään ihossa kiinni, mutta eihän niiden kanssa ole mitään ongelmaa.
Kun eilen oli vaihdon aika, liima oli todella sitkeää ja ne laastarit sai ihan repimällä repiä irti. Rumat liimajäljet jäi, mutta eräältä foorumilta saamani vinkin mukaan, kannattaa liimajälkiin jättää muhimaan rasvaista perusrasvaa niin saa liimat hyvin irti. Tämä tepsikin hyvin ja illalla suihkuun mennessä sain vain napata liimat ihosta irti.
Estradotista kaiketi johtuu tämä tunteiden ailahtelevuus. Eilen oli rankka päivä, itketti ihan ilman syytä ja pahoinvointiakin oli illalla hammaspesun aikaan. Olisin ihan selvästi voinut ajatella olevani raskaana, ellen olisi toisin tiennyt.
Eilen väriteltiin lapsen kanssa värityskirjaa ja yhtäkkiä alkas kyyneleet valumaan poskia pitkin ja lapsi kysyi, miksi itket äiti.. En osannut sanoa mitään, sanoin, etten oikein edes tiedä. Mua suoraan sanottuna vähän kummastuttaa nämä oireet itsessäni, mutta eikai tähän mitään muuta syytä ole kuin nuo laastarit. Toivottavasti toimivat muutenkin kuin vain mielen ailahtelun suhteen.
Ensi viikon tiistaina mulla on ultra polilla, sitten selviää onko PASiin mitään asiaa. Vaikka eihän sitäkään tietysti voi tietää, selviääkö meidän ainokainen edes sulatuksesta.. Saa nähdä.
Tänään ollaan oltu lapsosen kanssa lumiukon teossa ja tässä kirjoitellessani katselen tuota ihanaa ilmestystä, joka suu täynnä porkkanaa katselee lastenohjelmaa Ipadistä, tänään kun on sellainen päivä, että tuota laitetta saa käyttää jonkin aikaa. Miten paljon rakastan tuota pientä suurta pörröpäätä!
keskiviikko 2. maaliskuuta 2016
Kromosomitestit ja muut verikokeet
Viime viikolla kävin otattamassa sekä paastosokerin, että maksa-arvoista ALATin.
Lääkäri halusi mittauttaa taas tuon ALATin, sillä Zumenonien kanssa meni kuin meni, eli eivät toimineet lainkaan ja lääkärin yksi arvelu oli, että jos maksassa on jotain ongelmaa, lääke ei imeydy kuten pitäisi.
Mua jännitti ihan törkeästi soittaa polille. Kai mä ajattelin, että arvoissa on oikeasti jotain häikkää, mutta eniten jännitin noita kromosomikokeita. Lääkäri kun sanoi, että jos meidän kromosomeissa on jotain klikkiä, ainoa vaihtoehto saada lapsi saattaa olla luovutetuilla siittiöillä..
Puhelun jälkeen olo oli kyllä huojentunut.
ALAT oli tipahtanut roimasti ja on nyt normaali! HALLELUJA!!! Mulla on ollut se merkittävästi koholla ja lääkäri oli jo varaamassa mulle ylävatsan uä:tä sen takia. Tuo arvo on mua stressannut ihan saakelisti, suoraan sanottuna! Nyt arvo oli sievät 26, kun se on ollut 60 tienoilla korkeimmillaan!
Kromosomit sekä mulla, että miehellä, ok!
Paastosokeri mulla on ollut pitkän aikaa koholla ja se oli nytkin, 6,4.
Tämä risti on kannettavana sekä äidilläni, että isälläni, veljelläni ja mulla.. Siskosta en tiedä.
Hyytymistekijöitä en nyt hoksannut kysyä, mutta oletan että hoitaja olisi niistä maininnut, mikäli siellä jotain jormaa olisi? Hitto kun en hoksannut.
Ajatus on nyt aika katkonaista, mutta summa summarum, olen ihan tyytyväinen tällä hetkellä.
Eilen nappasin vimpat Primolutit ja vuotoa tässä odotellaan. Kun vuoto alkaa, niin ekana vuotopäivänä lätkäisen 2 kpl Estradot-laastaria, jotka sitten vaihdetaan kahdesti viikossa.
Jännittää jo vähän sekin, miten ne pysyvät paikoillaan! Onko kokemuksia?
Lääkäri halusi mittauttaa taas tuon ALATin, sillä Zumenonien kanssa meni kuin meni, eli eivät toimineet lainkaan ja lääkärin yksi arvelu oli, että jos maksassa on jotain ongelmaa, lääke ei imeydy kuten pitäisi.
Mua jännitti ihan törkeästi soittaa polille. Kai mä ajattelin, että arvoissa on oikeasti jotain häikkää, mutta eniten jännitin noita kromosomikokeita. Lääkäri kun sanoi, että jos meidän kromosomeissa on jotain klikkiä, ainoa vaihtoehto saada lapsi saattaa olla luovutetuilla siittiöillä..
Puhelun jälkeen olo oli kyllä huojentunut.
ALAT oli tipahtanut roimasti ja on nyt normaali! HALLELUJA!!! Mulla on ollut se merkittävästi koholla ja lääkäri oli jo varaamassa mulle ylävatsan uä:tä sen takia. Tuo arvo on mua stressannut ihan saakelisti, suoraan sanottuna! Nyt arvo oli sievät 26, kun se on ollut 60 tienoilla korkeimmillaan!
Kromosomit sekä mulla, että miehellä, ok!
Paastosokeri mulla on ollut pitkän aikaa koholla ja se oli nytkin, 6,4.
Tämä risti on kannettavana sekä äidilläni, että isälläni, veljelläni ja mulla.. Siskosta en tiedä.
Hyytymistekijöitä en nyt hoksannut kysyä, mutta oletan että hoitaja olisi niistä maininnut, mikäli siellä jotain jormaa olisi? Hitto kun en hoksannut.
Ajatus on nyt aika katkonaista, mutta summa summarum, olen ihan tyytyväinen tällä hetkellä.
Eilen nappasin vimpat Primolutit ja vuotoa tässä odotellaan. Kun vuoto alkaa, niin ekana vuotopäivänä lätkäisen 2 kpl Estradot-laastaria, jotka sitten vaihdetaan kahdesti viikossa.
Jännittää jo vähän sekin, miten ne pysyvät paikoillaan! Onko kokemuksia?
tiistai 23. helmikuuta 2016
I´m back, mutta kuinka kauan?
Ajattelin tulla käväisemään täällä blogin puolella pitkästä aikaa ja kirjoittaa kuulumisia.
Harmikseni moni seuraamani blogi on yhtäkkiä kadonnut kuin tuhka tuuleen ja tarvitsisinkin uutta kivaa lukemista.
Itselläni menee ihan ok. Lisääntyvä valo on tehnyt sen, että mieli on jo herätessä ihan okei, vaikka mitään sen suurempaa syytä ei ole.
Aurinko tekee ihmeitä!
Hoidoissa on menossa suvantovaihe, loppuvuodesta ollut keskenmeno ja pakastealkion siirtoon tarkoitetut lääkkeet ovat pistäneet kropan niin sekaisin, ettei mitään toivoa jatkosta hetkeen.
Lääke, jonka piti suurella annostuksella kasvattaa limakalvoa siirrettävää alkiota varten, saikin aikaan vaan sen, että tuli jokin kummallinen välivuoto, joka kesti rajuna 10 päivää. PAS suunnitelmat vesittyivät samalla hetkellä kun vuoto alkoi. Ultrassa ei löytynyt mitään syytä vuodolle, ihme.
Mitä teille kuuluu, ihmiset?
Harmikseni moni seuraamani blogi on yhtäkkiä kadonnut kuin tuhka tuuleen ja tarvitsisinkin uutta kivaa lukemista.
Itselläni menee ihan ok. Lisääntyvä valo on tehnyt sen, että mieli on jo herätessä ihan okei, vaikka mitään sen suurempaa syytä ei ole.
Aurinko tekee ihmeitä!
Hoidoissa on menossa suvantovaihe, loppuvuodesta ollut keskenmeno ja pakastealkion siirtoon tarkoitetut lääkkeet ovat pistäneet kropan niin sekaisin, ettei mitään toivoa jatkosta hetkeen.
Lääke, jonka piti suurella annostuksella kasvattaa limakalvoa siirrettävää alkiota varten, saikin aikaan vaan sen, että tuli jokin kummallinen välivuoto, joka kesti rajuna 10 päivää. PAS suunnitelmat vesittyivät samalla hetkellä kun vuoto alkoi. Ultrassa ei löytynyt mitään syytä vuodolle, ihme.
Mitä teille kuuluu, ihmiset?
tiistai 22. joulukuuta 2015
Uuden vuoden lupaus
teen uuden vuoden lupauksen jo nyt. En lupaa mitään. Sensijaan laitan blogin jäähylle enkä kirjoita mitään, ennenkuin on jotain kirjoitettavaa. Tulee siis mitä ilmeisimmin pitkä tauko.
En jaksa kirjoittaa omasta epäonnestani, jatkuvista pettymyksistäni, pahasta mielestä. Joka kerta kun avaan blogini, silmille pompahtaa iloisia ja niin helvetin mahtavia ultrakuulumisia sekä -kuvia. Kuinka helvetin säälittävää on, että itse kuulun aina niihin, joilla on myös raskautumisen jälkeen vain paskoja uutisia kerrottavana. Kaikki päättyy aina siihen pisteeseen, mistä alkaakin. Muilla on toisin. Kun raskaus alkaa, se jatkuu ja pam, vauva syntyy.
En jaksa. Mun ei tarvi jaksaa.
Blogi menee nyt vain vain kutsuttujen luettavaksi ja laitan sen sitten taas joskus näkösälle, jos kiinnostaa tai jos jaksan. Todennäköisesti ei kumpaakaan.
En jaksa kirjoittaa omasta epäonnestani, jatkuvista pettymyksistäni, pahasta mielestä. Joka kerta kun avaan blogini, silmille pompahtaa iloisia ja niin helvetin mahtavia ultrakuulumisia sekä -kuvia. Kuinka helvetin säälittävää on, että itse kuulun aina niihin, joilla on myös raskautumisen jälkeen vain paskoja uutisia kerrottavana. Kaikki päättyy aina siihen pisteeseen, mistä alkaakin. Muilla on toisin. Kun raskaus alkaa, se jatkuu ja pam, vauva syntyy.
En jaksa. Mun ei tarvi jaksaa.
Blogi menee nyt vain vain kutsuttujen luettavaksi ja laitan sen sitten taas joskus näkösälle, jos kiinnostaa tai jos jaksan. Todennäköisesti ei kumpaakaan.
perjantai 11. joulukuuta 2015
olen. hengitän. hymyilen.
Kahden viikon etelänloma takana. Aurinkoa, sangriaa, viiniä, löhöilyä, jäätelöä, lapsen riemua, hyvää ruokaa, yhdessäoloa. Aivot narikassa!
Olen kylpenyt auringossa, nauttinut elämästä! Voin sanoa levänneeni ja keskenmeno ja tyhjennys ei ole käynyt mielen vieressäkään! Voi kun kaikilla olisi aina mahdollisuus lähteä kauas pois kun jokin suru kohtaa. Auttaa oikeasti tosi paljon!
Vaikka muutama päivä sitten kotiin palattuamme tämä kylmyys ja ennenkaikkea pimeys iski vasten kasvoja, ei haittaa, mulla on ihan hyvä fiilis.
Arkea, lapsenhoitoa, jouluun valmistautumista. Ei tarvi stressata hoidoista, alkioista, piikeistä ja lääkkeistä, plussista ja niiden vahvuuksista, saati kuulostella oireita. Tuntuu kuin olisin ilmassa. Olen kaivannut tätä tunnetta.
Olen kylpenyt auringossa, nauttinut elämästä! Voin sanoa levänneeni ja keskenmeno ja tyhjennys ei ole käynyt mielen vieressäkään! Voi kun kaikilla olisi aina mahdollisuus lähteä kauas pois kun jokin suru kohtaa. Auttaa oikeasti tosi paljon!
Vaikka muutama päivä sitten kotiin palattuamme tämä kylmyys ja ennenkaikkea pimeys iski vasten kasvoja, ei haittaa, mulla on ihan hyvä fiilis.
Arkea, lapsenhoitoa, jouluun valmistautumista. Ei tarvi stressata hoidoista, alkioista, piikeistä ja lääkkeistä, plussista ja niiden vahvuuksista, saati kuulostella oireita. Tuntuu kuin olisin ilmassa. Olen kaivannut tätä tunnetta.
lauantai 21. marraskuuta 2015
Kaikki muu on paskaa
vittu mikä päivä! aamusta saakka vituttanut kaikki.
anoppi vituttaa, kun se on niin kiltti kaikille, vaikka oikeasti sen ei edes tarvis olla. Ihmiset käyttää sitä hyväksi. En ala nyt kummemmin ruotimaan, pitkä juttu ja liittyy ihmissuhdekiemuroihin, huoltajuusasioihin ja vanhempien riitelyyn..
Mies vituttaa kun se on niin hyvä kaikessa. Jos se olisi se, kenessä on sekundamahous, niin meillä olisi jo toinen lapsi, koska hän vaan aina onnistuu kaikessa, mä en missään.
Pikkujoulutkin oli ja meni. Kurkkua kuristi, porukka humaltui ja minä katsoin vierestä. Olin kuski, vaikka itse halusin niin, silti olisi tehnyt mieli kietaista se perkeleen vodkapullo huiviin ykkösellä. En ottanut mitään, jos olisin ottamut, olisin juonut itseni tajuttomaksi ja itkenyt kohtaloani.
Pikkujouluissa kuulin, että Martta ei päässyt, kun Marttahan on raskaana ja hänellä oli niin kova migreeni, että hän kuulemma joutuu ihan lattialla makaamaan. No voi vittu, että ihan lattialla! On saatana sentään raskaana!
En saa edes itkettyä, vaikka haluaisin. Kaikki vaan pakkautuu ja paha olo pahenee entisestään. Tuntuu, että kuristun.
anoppi vituttaa, kun se on niin kiltti kaikille, vaikka oikeasti sen ei edes tarvis olla. Ihmiset käyttää sitä hyväksi. En ala nyt kummemmin ruotimaan, pitkä juttu ja liittyy ihmissuhdekiemuroihin, huoltajuusasioihin ja vanhempien riitelyyn..
Mies vituttaa kun se on niin hyvä kaikessa. Jos se olisi se, kenessä on sekundamahous, niin meillä olisi jo toinen lapsi, koska hän vaan aina onnistuu kaikessa, mä en missään.
Pikkujoulutkin oli ja meni. Kurkkua kuristi, porukka humaltui ja minä katsoin vierestä. Olin kuski, vaikka itse halusin niin, silti olisi tehnyt mieli kietaista se perkeleen vodkapullo huiviin ykkösellä. En ottanut mitään, jos olisin ottamut, olisin juonut itseni tajuttomaksi ja itkenyt kohtaloani.
Pikkujouluissa kuulin, että Martta ei päässyt, kun Marttahan on raskaana ja hänellä oli niin kova migreeni, että hän kuulemma joutuu ihan lattialla makaamaan. No voi vittu, että ihan lattialla! On saatana sentään raskaana!
En saa edes itkettyä, vaikka haluaisin. Kaikki vaan pakkautuu ja paha olo pahenee entisestään. Tuntuu, että kuristun.
maanantai 16. marraskuuta 2015
Mitä mulle kuuluu
Ihana Gretel jo kyselikin kuulumisia, tarkoituksenani olikin tulla kirjoittelemaan kun lapsonen on kerhossa. Muuten ajatus pätkii kovasti, kun pienellä on koko ajan jotain kerrottavaa.
Lauantainen tyhjennys meni helposti. Niin fyysisesti kuin psyykkisesti paljon helpommin kuin viimeksi. Kun edellisessä postauksessani kirjoitin, että tyhjennys on lähtenyt hyvin käyntiin ja raskausmateriaalia poistui, sen jälkeen sitä ei enää näkynytkään. Se, mitä kohdusta tuolloin tuli, siinä oli kaikki. Pientä limakalvoroipetta on tullut enää sen jälkeen ja mietinkin, että varmasti joudun kaavintaan tai saan vielä neljännen satsin Cytotecia ja joudun tulla sunnuntaina osastolle uudelleen. En onneksi joutunut, sillä loppu-ultrassa näkyi kohdun tyhjentyneen kunnolla. Limakalvoa oli vielä jäljellä, mutta muuten kaikki poistunut.
En tarvinnut piikkiä lihakseen, toisin kuin viimeksi, vaan pärjäsin 2x Panacod ja 1xBurana 600mg satsilla. En pysty käsittämään, miksei mulla ollut viimeksi lämpötyynyjä apuna, sillä ne auttoivat oikeasti ihan hirmu paljon! Mulla oli niin ihana kätilö, joka väsymättä ravasi lämmittämässä niitä pusseja mulle. Mulla oli aluksi vain yksi lämpötyyny, mutta kun kivut yltyivät, pyysin toisenkin, yksi selkään ja yksi vatsaan.
Lauantai meni vähillä itkuilla, olen niin turtunut tähän paskaan, ettei oikein enää edes itketä.
Mies oli mun kanssa osastolla koko päivän, 12h hän istui erittäin epämukavalla tuolilla mun seurana, kävi välillä vain syömässä ja hakemassa mulle juotavaa. Mä sain osastolla kaksi ateriaa, jotka nyt ei olleet paskanhäävejä, mutta kyllä niillä hengissä pysyi. Nälkä oli tajuton koko päivän.
Sunnuntaina kävimme kolmestaan syömässä ravintolassa ja siellä iski totaalinen melankolia. Katselin iloista lastamme siinä piirtelemässä ja iski tajuntaan ajatus, että hän ihan oikeasti taitaa jäädä ainokaiseksemme. Tuli niin surullinen olo ja mietin niitä neljää pientä suojelusenkeliä, jotka hänellä nyt jo on, että toivottavasti varjelevat ainokaistamme hänen elämänsä poluilla mahdollisimman hyvin.
Autossa kotiinpäin matkatessamme radiosta tuli jokin ihme nyyhkybiisi (terkkuja vaan radio Aallolle!) ja hanat aukesivat ihan totaalisesti. Mä olin niin surullinen. Mä en vaan pysty käsittämään mitä ihmettä tää kaikki on, miksi elämä kohtelee meitä näin. Miksi? Multa loppuu sanat.
Se, mikä mua on auttanut jaksamaan tässä kaikessa paskassa, on ollut tieto tuulimunasta. Mulle kerrottiin perjantain ultrassa että kyseessä on tuulimuna. Mietin, että paska säkä, mutta joo, mullehan sattuu.
Lauantain ultrassa keskusteltuani toisen lääkärin kanssa, kävi ilmi, että alkio oli olemassa, sen koko vastasi perjantain (rv 7+4) ultrassa kahta viikkoa pienempää. Sykettä ei näkynyt ja hän katsoi vielä jotain virtauksiakin, niitä ei ollut. Alkion koko oli noin millin.
EIHÄN KYSEESSÄ SILLOIN OLE TUULIMUNA????????!!!!!
Mua alkas surettamaan ihan kympillä kun kuulin tuon tiedon. Miksi helvetissä mulle on syötetty pajunköyttä ja kerrottu raskauden olleen tuulimuna. Alkio oli ihan selvästi olemassa kun kokokin vastasi viikkoja 5+4? Lääkäri joka mut ultras perjantaina, on lapsettomuuslääkäri ja ollut alalla vuosikymmenet. Miksi hän sanoi näin?
Aion kysyä asiaa häneltä, kunhan saan voimia siihen. Mulla ei ole mitään asiaa polin suuntaan tässä vaiheessa, seuraava hcg-mittaus on vähän ennen joulua, toivottavasti on laskenut nollaan jo siinä vaiheessa.
Samalla, kun soitan ja kysyn niitä tuloksia, kysyn tästä tuulimunatuomiosta.
Missään vaiheessa en ole kyseenalaistanut sitä, etteikö alkio olisi ollut kuollut, näinhän sen itsekin. Ei sykettä, ei mitään eloa. Kuolleesta on mahdotonta saada elävää, vaikka kuinka odottelisi.
Onneksi lähdemme pian etelään. Olen niin irtioton tarpeessa. En jaksa olla täällä pimeässä, koleassa, masentavassa paikassa. Tarvin valoa ja iloja, lapsen naurua ja nautintoa kun saa läträtä vesipuistoissa. Haluan istua illalla rauhassa ja juoda Sangriaa ja katsella tähtitaivaalle, miettiä mikä tähti on mikäkin enkelimme.
Tammikuussa on edessä kromosomitutkimukset, kyseessä oli neljäs keskenmeno.
Voi kun meidän pieni pakkastyyppimme selviäisi sulatuksesta ja saisimme hänet kyytiin. Enää en toivo mitään. En yhtään mitään. Odotan vain.
Lauantainen tyhjennys meni helposti. Niin fyysisesti kuin psyykkisesti paljon helpommin kuin viimeksi. Kun edellisessä postauksessani kirjoitin, että tyhjennys on lähtenyt hyvin käyntiin ja raskausmateriaalia poistui, sen jälkeen sitä ei enää näkynytkään. Se, mitä kohdusta tuolloin tuli, siinä oli kaikki. Pientä limakalvoroipetta on tullut enää sen jälkeen ja mietinkin, että varmasti joudun kaavintaan tai saan vielä neljännen satsin Cytotecia ja joudun tulla sunnuntaina osastolle uudelleen. En onneksi joutunut, sillä loppu-ultrassa näkyi kohdun tyhjentyneen kunnolla. Limakalvoa oli vielä jäljellä, mutta muuten kaikki poistunut.
En tarvinnut piikkiä lihakseen, toisin kuin viimeksi, vaan pärjäsin 2x Panacod ja 1xBurana 600mg satsilla. En pysty käsittämään, miksei mulla ollut viimeksi lämpötyynyjä apuna, sillä ne auttoivat oikeasti ihan hirmu paljon! Mulla oli niin ihana kätilö, joka väsymättä ravasi lämmittämässä niitä pusseja mulle. Mulla oli aluksi vain yksi lämpötyyny, mutta kun kivut yltyivät, pyysin toisenkin, yksi selkään ja yksi vatsaan.
Lauantai meni vähillä itkuilla, olen niin turtunut tähän paskaan, ettei oikein enää edes itketä.
Mies oli mun kanssa osastolla koko päivän, 12h hän istui erittäin epämukavalla tuolilla mun seurana, kävi välillä vain syömässä ja hakemassa mulle juotavaa. Mä sain osastolla kaksi ateriaa, jotka nyt ei olleet paskanhäävejä, mutta kyllä niillä hengissä pysyi. Nälkä oli tajuton koko päivän.
Sunnuntaina kävimme kolmestaan syömässä ravintolassa ja siellä iski totaalinen melankolia. Katselin iloista lastamme siinä piirtelemässä ja iski tajuntaan ajatus, että hän ihan oikeasti taitaa jäädä ainokaiseksemme. Tuli niin surullinen olo ja mietin niitä neljää pientä suojelusenkeliä, jotka hänellä nyt jo on, että toivottavasti varjelevat ainokaistamme hänen elämänsä poluilla mahdollisimman hyvin.
Autossa kotiinpäin matkatessamme radiosta tuli jokin ihme nyyhkybiisi (terkkuja vaan radio Aallolle!) ja hanat aukesivat ihan totaalisesti. Mä olin niin surullinen. Mä en vaan pysty käsittämään mitä ihmettä tää kaikki on, miksi elämä kohtelee meitä näin. Miksi? Multa loppuu sanat.
Se, mikä mua on auttanut jaksamaan tässä kaikessa paskassa, on ollut tieto tuulimunasta. Mulle kerrottiin perjantain ultrassa että kyseessä on tuulimuna. Mietin, että paska säkä, mutta joo, mullehan sattuu.
Lauantain ultrassa keskusteltuani toisen lääkärin kanssa, kävi ilmi, että alkio oli olemassa, sen koko vastasi perjantain (rv 7+4) ultrassa kahta viikkoa pienempää. Sykettä ei näkynyt ja hän katsoi vielä jotain virtauksiakin, niitä ei ollut. Alkion koko oli noin millin.
EIHÄN KYSEESSÄ SILLOIN OLE TUULIMUNA????????!!!!!
Mua alkas surettamaan ihan kympillä kun kuulin tuon tiedon. Miksi helvetissä mulle on syötetty pajunköyttä ja kerrottu raskauden olleen tuulimuna. Alkio oli ihan selvästi olemassa kun kokokin vastasi viikkoja 5+4? Lääkäri joka mut ultras perjantaina, on lapsettomuuslääkäri ja ollut alalla vuosikymmenet. Miksi hän sanoi näin?
Aion kysyä asiaa häneltä, kunhan saan voimia siihen. Mulla ei ole mitään asiaa polin suuntaan tässä vaiheessa, seuraava hcg-mittaus on vähän ennen joulua, toivottavasti on laskenut nollaan jo siinä vaiheessa.
Samalla, kun soitan ja kysyn niitä tuloksia, kysyn tästä tuulimunatuomiosta.
Missään vaiheessa en ole kyseenalaistanut sitä, etteikö alkio olisi ollut kuollut, näinhän sen itsekin. Ei sykettä, ei mitään eloa. Kuolleesta on mahdotonta saada elävää, vaikka kuinka odottelisi.
Onneksi lähdemme pian etelään. Olen niin irtioton tarpeessa. En jaksa olla täällä pimeässä, koleassa, masentavassa paikassa. Tarvin valoa ja iloja, lapsen naurua ja nautintoa kun saa läträtä vesipuistoissa. Haluan istua illalla rauhassa ja juoda Sangriaa ja katsella tähtitaivaalle, miettiä mikä tähti on mikäkin enkelimme.
Tammikuussa on edessä kromosomitutkimukset, kyseessä oli neljäs keskenmeno.
Voi kun meidän pieni pakkastyyppimme selviäisi sulatuksesta ja saisimme hänet kyytiin. Enää en toivo mitään. En yhtään mitään. Odotan vain.
lauantai 14. marraskuuta 2015
lasaretin kuulumisia
täällä ollaan taas kerran. Tyhjentyminen on lähtenyt hienosti käyntiin ja ollaan miehen kanssa naurettu kuset housuissa kun toi vaan on niin hämärä tuo mun mies. Yksi syy miksi häneen aikanaan ihastuin ja rakastuin, on se, että hän saa mut melkein aina nauramaan ja meidän huumorintajumme kohtaa muutenkin tosi hyvin. Nauraessani sain vuodon alkamaan kunnolla ja miehen lähdettyä syömään, sain raskausmateriaalia aika hyvin ulos. Ihana kun on oma vessa, saa istua vaikka pytyllä koko ajan. Aivan ihanaa hoitoa taas kerran!
perjantai 13. marraskuuta 2015
keskiviikko 11. marraskuuta 2015
Lobotomia, anyone?
mä tarvin lobotomian. Tai joku muu keino, millä saa mut ajattelemaan ei niin mitään. Olen täysin toimintakyvytön. Pelkään, jännitän, en uskalla edes hymyillä. Olen kuvaannollisesti paskat housussa kaiken aikaa. Ruoka ei maistu ja kaikki on kuin ilmaa. Ainoat ajatukseni kohdistuvat vatsaani, onko siellä mitään. Perjantaina, 13.pvä on ultra. Miten sattuikin noin paska päivä. Toisaalta, mieheni on syntynyt perjantai 13. joten hyvä onni jatkukoon.
Isänpäivän iltana oksensin. Oksensin kaiken syömäni ja sain jälleen kerran rajut verenpurkaumat silmieni ympärille. Sen jälkeen en ole oksentanut. Rintoja ei enää arista, eikä hiukset rasvoitu. Eilen illalla alkoivat jälleen menkkajuilinnat ja se johtaa säännölliseen vessapaperin kyttäämiseen.
Alaselkääkin muka kivistää.
Rakas Jumala, anna ultrassa kaiken olla hyvin. Anna tämän raskauden jatkua ja anna meille syntyä pieni, terve, elävä perheenlisä ensi kesänä.
Ei olisi liikaa vaadittu?
Tänään rv 7+0
Isänpäivän iltana oksensin. Oksensin kaiken syömäni ja sain jälleen kerran rajut verenpurkaumat silmieni ympärille. Sen jälkeen en ole oksentanut. Rintoja ei enää arista, eikä hiukset rasvoitu. Eilen illalla alkoivat jälleen menkkajuilinnat ja se johtaa säännölliseen vessapaperin kyttäämiseen.
Alaselkääkin muka kivistää.
Rakas Jumala, anna ultrassa kaiken olla hyvin. Anna tämän raskauden jatkua ja anna meille syntyä pieni, terve, elävä perheenlisä ensi kesänä.
Ei olisi liikaa vaadittu?
Tänään rv 7+0
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
ei mulla muuta
http://community.babycenter.com/post/a38699239/heads_up_pregnancy_tests_get_lighter_when_hcg_is_high
Edelliseen postaukseeni viitaten..
Linkin takaa löytyy siis keskustelua siitä, miten mm.Wondfon liuskat tekevät juuri sitä, että kun testaa isommalla hcg-arvolla, testi sekoaa ja mm.lisäämällä vettä aamupissaan, testiin ilmestyy vahvempi testiviiva. Ihan sakeeta ja kyllä, säikäytti minutkin.
ehkäpä nuo Wondfot ovat ihan syystä niin edullisia. Paskahalvauksen aiheuttavat kyllä monelle, siksi minäkin haluan tästä kirjoittaa.
6+0 ja testailua
Mulla oli vielä yksi Wondfon liuska kaapissa ja tein sen tänään. Ei olisi pitänyt, meinasin saada slaagin. Testiviiva oli vaaleampi kuin 3 päivää sitten tehty.
Sain itselleni paniikin. Hyvä ystäväni oli sitä mieltä että testissä on hämärästi väri kerääntynyt kontrolliviivaan? Minun mielestäni kontrolli on ihan ok mutta testiviiva on vaaleampi. Harmikseni ja toisaalta onnekseni testi oli viimeinen sillä kuka täysjärkinen testaa vielä rv 6+0? Toivon että en olisi tuota testiä tehnyt. Olen tässä miettinyt omaa oireettomuuttani, jota ei miehen mielestä edes ole. Eilenhän (?) juuri listasin oireitani.
No. Aikani panikoin ja dippasin samaan pissaan vielä PC ovisliuskan ja Apteekin raskaustestin. Ovistestissä tuli välittömästi kirkas punaisempi viiva (viimeksi ei näin selkeä ero ollut) ja Apteekin testissä testiviiva oli tummempi kuin viimeksi.
Mietin miksi tämä "paskatesti" näytti näin, tähän saakka kumminkin tummunut koko ajan ja nyt yhtäkkiä vaaleampi.
Eräällä palstalla sain vastauksia, että jotkut testit saattavat seota kun hcg on tarpeeksi korkea. Että viiva lähtisi vaalenemaan tai ettei ainakaan tummu enää tietyn pisteen jälkeen. Teoriaa tuki pieni googlettelu ja kävi ilmi että nimenomaan Wondfo sekoili ja näytti vaaleampaa testiviivaa, kun testin teki konsentroituneesta aamupissasta ja pöiväpissasta tehtynä oli taas vahvempaa viivaa. Vituttaa niin kun tein tuon testin ja se oli tietenkin vimppa, etten saa enää päivällä dippailtua.
pääasia kuitenkin on se että Apteekin oma näytti tummempaa ja samoin ovistesti.
pitäiskö nyt vaan lopettaa testailut ja stressailut ja odottaa sitä ultraa, johon on muuten ihan törkeesti vielä aikaa..
mitä kokemuksia teillä lukijoilla on testeistä, varsinkin noista halpaliuskoista, onko teillä käynyt samoin?
Sain itselleni paniikin. Hyvä ystäväni oli sitä mieltä että testissä on hämärästi väri kerääntynyt kontrolliviivaan? Minun mielestäni kontrolli on ihan ok mutta testiviiva on vaaleampi. Harmikseni ja toisaalta onnekseni testi oli viimeinen sillä kuka täysjärkinen testaa vielä rv 6+0? Toivon että en olisi tuota testiä tehnyt. Olen tässä miettinyt omaa oireettomuuttani, jota ei miehen mielestä edes ole. Eilenhän (?) juuri listasin oireitani.
No. Aikani panikoin ja dippasin samaan pissaan vielä PC ovisliuskan ja Apteekin raskaustestin. Ovistestissä tuli välittömästi kirkas punaisempi viiva (viimeksi ei näin selkeä ero ollut) ja Apteekin testissä testiviiva oli tummempi kuin viimeksi.
Mietin miksi tämä "paskatesti" näytti näin, tähän saakka kumminkin tummunut koko ajan ja nyt yhtäkkiä vaaleampi.
Eräällä palstalla sain vastauksia, että jotkut testit saattavat seota kun hcg on tarpeeksi korkea. Että viiva lähtisi vaalenemaan tai ettei ainakaan tummu enää tietyn pisteen jälkeen. Teoriaa tuki pieni googlettelu ja kävi ilmi että nimenomaan Wondfo sekoili ja näytti vaaleampaa testiviivaa, kun testin teki konsentroituneesta aamupissasta ja pöiväpissasta tehtynä oli taas vahvempaa viivaa. Vituttaa niin kun tein tuon testin ja se oli tietenkin vimppa, etten saa enää päivällä dippailtua.
pääasia kuitenkin on se että Apteekin oma näytti tummempaa ja samoin ovistesti.
pitäiskö nyt vaan lopettaa testailut ja stressailut ja odottaa sitä ultraa, johon on muuten ihan törkeesti vielä aikaa..
mitä kokemuksia teillä lukijoilla on testeistä, varsinkin noista halpaliuskoista, onko teillä käynyt samoin?
tiistai 3. marraskuuta 2015
Rv 5+6
ajattelin kirjoitella vähän oireista, joita mulla on. Niinkuin esikoisestakin, jota aloin odottamaan syksyllä (niinkuin tätäkin), eräs oire on syväjää. Olen niin kohmeessa, että mikään ei auta. Nytkin on villapeitto päällä ja saan ihan kamalia viluväristyksiä. Öisin hikoilen tyyny märkänä ja nukun muutenkin levottomasti. Olen rättipoikki väsynyt lasta nukkumaan laittaessa ja nukahdan noin pari h aikaisemmin yöunille, kuin aikaisemmin. Herään melkein poikkeuksetta yöllä kolmelta siihen, että olen hikinen.
Alavatsaa juilii tasaisen epätasaisesti ja joskus aivastaminen sattuu muniksien paikkeille. Housut kiristävät ja tuntuu, että äitiyshousut saa kaivaa pian esille tuon alavatsan turvotuksen vuoksi.
Vatsakipua on toisinaan, niinkuin tänä aamuna. Meni sitten lepäilemällä ohi.
Makeanhimo on koko ajan ja ummetustakin on.
Hiukset rasvoittuvat supernopeasti, pesen joka ilta hiukseni ja ne ovat puoliltapäivin jo ihan rasvaiset.
Rinnat (nännit) ovat kosketusarat ja mahassa murisee. Mies sanoi eilen illalla, että vatsastani kuuluu halloween-ääniä, ujellusta ja vinkunaa.
Ulostaminen on ollut hankalaa ja eilen tulikin vessareissulla verta peräpeilistä.
Olen aika räjähdysherkkä toisinaan ja välillä taas olo ihan normaali.
Musta tuntuu, että mun olotila ei poikkea normaalista, mutta onhan tässä näitä oireita, kun oikein kirjaamaan alkaa.
Huomenna 6+0 ja vielä on aikaa varhaisultraan..miten ikinä selviän melkein 2 viikkoa vielä?
Alavatsaa juilii tasaisen epätasaisesti ja joskus aivastaminen sattuu muniksien paikkeille. Housut kiristävät ja tuntuu, että äitiyshousut saa kaivaa pian esille tuon alavatsan turvotuksen vuoksi.
Vatsakipua on toisinaan, niinkuin tänä aamuna. Meni sitten lepäilemällä ohi.
Makeanhimo on koko ajan ja ummetustakin on.
Hiukset rasvoittuvat supernopeasti, pesen joka ilta hiukseni ja ne ovat puoliltapäivin jo ihan rasvaiset.
Rinnat (nännit) ovat kosketusarat ja mahassa murisee. Mies sanoi eilen illalla, että vatsastani kuuluu halloween-ääniä, ujellusta ja vinkunaa.
Ulostaminen on ollut hankalaa ja eilen tulikin vessareissulla verta peräpeilistä.
Olen aika räjähdysherkkä toisinaan ja välillä taas olo ihan normaali.
Musta tuntuu, että mun olotila ei poikkea normaalista, mutta onhan tässä näitä oireita, kun oikein kirjaamaan alkaa.
Huomenna 6+0 ja vielä on aikaa varhaisultraan..miten ikinä selviän melkein 2 viikkoa vielä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)